keskiviikkona, lokakuuta 11, 2006

Astun nastan kantapäähän,
kuori rapsahtaa auki, helpotus ja kipu.
Railo juoksee varpaisiin,
maksamattomat laskut tursuavat ulos.
Kiipeän roikkumaan ilmoitustaululle kuin ristille,
levitän jalat poikkipuuksi.
Olen yhtä viivaa ja koodia.
Kuvitettu arpi halkoo vatsan,
olkapäässä tatuoituna eräpäivä ja veriryhmä,
huulilla muikea suora.
Ristityt kädet, lomautetut sormet,
kattoon kiristetyt kannat.

2 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Mulle tuli tuosta olkapäähän tatuoitu eräpäivä kohdasta mieleen kloonaus, keinohedelmöitys ja muita ajankohtaisia asioita.

Tulevaisuuden ihminen on tuote.

sirpa kirjoitti...

Mielenkiintoinen löydös. Runon aihiossa olisi ehkä potentiaalia jatkaa tuohon suuntaan...