Linkkivinkkipuu

Hesarin taannoinen nippukritiikki poEsian ja ntamon teoksista on poikinut hienon keskustelun runoudesta kulttuurijournalismin kentällä paitsi Hesarin keskustelupalstalla myös laajemmalti. Tytti on koonnut keskustelun linkkivinkkeinä poEsian sivuille. Kannattaa tutustua.

ilta-askartelu

VAY. MTO JO. ZÖÖ
KXE. ILMA LOZ UROOS
XYLÅFÅÅDI-ASU TEIN
SVOHAK IU JO
MLEI AXEZI
ASP UYITTI SÖI LERLA
ILU OI OY OUI TEHRÄ
HÄY HIH LOE OTTELÅ


walterin 6v kanssa kirjoitettu kirjain kerrallaan

Minulla on koti jokaisen meren rannalla.
Lempeistä esine -ja värimaailmoista syntyy harmoninen kokonaisuus.
Rantaviivoista syntyy jotain laajuista, jonka omistan ja seuraan sormella.
Takapihalla lojuu hiekkaan haudattuja ruumiita, nuoria ja kauniita,
rakennamme terassit niiden hartioille.
Sytytämme kynttiöitä, kuin muistaisimme onnettomuutta.
Huomisessa kodissa kostautuu kaikki, jonka tapahdun tänään.
Erityisesti simpukoiden sisustus on mieleeni, vaikka olen allerginen
nilviäisille, nyt on teidän vuoronne pelastaa delfiinit.
Minä tarvitsen jokaisen vuoteen, jokaisen aallon joka kaipaa maata.

Isä painaa sormensa muovailuvahaan.
On vihreää, sana kasvaa neljäkiloiseksi ja on vieläkin vihreämpää.
Käsikynkkää kantokopan kanssa kiiruhdatte Beetlehemiin,
mutta lapsi ei tahdo seimeen makaamaan.
Niin sinä synnytät tämän kaupungin, ruokit tätä kaupunkia, oksennat
kuin lintuäiti huutaviin suihin, viemäreihin.
Sylit menevät sekaisin ja itku päättyy tasapeliin.
Kudot hiuksistasi verkkoja kaupungin aukkopaikkoihin
ettet hukkuisi sen määriin.
Odotat sanaa.
Odottaessa muovailette aurinkoja ja alastonpatsaita,
olette niin läpikuultavia, että menette tasan,
katselette vaha-animaatiota ja lapsen sänky siirretään omaan huoneeseen.
Huone viheriöi, kun ihailette nukkuvaa lasta,
kolme tasokasta yön vihreässä sylissä, kolme neljä viisi virtaa kaupunki.
Sormet painautuvat sisään ja kääntävät virtanapin hyvälle.
Sormet on parasta pitää puhtaina nuolemalla ja
pistää jokaiseen reikään mikä seinästä löytyy.
Muovailette vihreitä tiikereitä ja monta muuta raakiletta,
eläimistä kasvaa merkitys kuin lapsen muovailema käärme
ja menette uudelleen tasan.
Valo on auringon pissaa, kertoo lapsi.

Rohkea ruumis asuu huoneessa eteenpäin

Olen tapetoinut huoneeni,
sekoittanut liisteriä sormin etsinyt sattumia,
antanut käsien huokaista, niin koskettava koostumus.

Olen tapetoinut huoneeni monilla kerroksilla
paperia, kankaista, kuultavaa, kiiltävä, raapivaa, samettista, mustaa
lateksia unohtamatta kirjoja, maalattua aaltopahvia,
pitsamainoksia ja kärpäspaperia.

Olen sisustanut huoneen tarinaksi,
liisteri huokailee seinissä on kuhmuja, tahroja, jalanjälkiä ja kirjoja,
niillä on maapallon ja kasvojen kieli, sormivärisormet.
Seinät koskettavat minua, vahaliidut.
Rohkea ruumis asuu huoneessa eteenpäin.

Katossa on kerroksittain puuta, pahvia vaneria oksanreikiä,
ruuvinkannoista hampaat, jossain roikkuu kokonainen kanto,
juuret harjaavat hiuksia siellä missä kieli nuolee kattoshakkilautaa,
ruskeavalkoinen sokeripalaruudukko kihisee muurahaisia.

Liisterissä marmoroidut sormet tulevat kantoapua.

Lattialla kiehnää segmentti, joka ei ole vuosiin tarttunut sukanpohjiin,
lentänyt tuulen mukavassa. Muistellen, puistellen, mattoja,

kielen kutomia laattoja. Minä tahtoisin

pyöreän huoneen, että saisin kiipeillä niin kuin moottoripyörät kiipeilevät.

Sillä minulla on rusinan kaltainen sydän kattona, se sykkii
niin kuin kuivuneet viinirypäleet kielen liisterissä sykkivät,
propralin vaikutuksen alaisena seinät hengästymättömässä rytmissä seinät

niin kuin vaahto valuu lasista yli, niin liian nopeasti kaadettu maalaus
ylittää huoneen rajat.

Luojankirkkaana aamuna
                                                          Pahan lääkkeen sä sokerilla makeaksi saat.
ihosi on sileä,
                                       Totuus on että lääkkeet sopivat yllättävän hyvin yhteen:
kantapäät eheytyneet
      atarax, xyzal, efexor, risperdal, xanor, voltaren, sirdalud, cerazette, cipralex,
ja uit arkin päästä päähän.
             bioterrorismi, lääkeyhtiöt, lääkkeet, pandemia, rokotteet, sikainfluenssa,
Kasvat musteen ja veden hämärässä yhteydessä,
                                                               kauneus, totuus, hyvyys, toimintaohje.
mutta aallot etsivät vain niitä jotka hengittävät itse.
                Hän on löytänyt filosofiasta totuuden, jonka avulla on mahdollista elää,
Kadotat itsesi jäljettömyyksiin,
                                                                             niin se maistuu parhaimmain.
ja nielaiset itsesi pohjaan.

Hänen veljiensä valo on niin suunnaton, että hän kätkee silmänsä syklaamiin, joka keittiön pöydällä odottaa häneltä huomiota. He vaativat menestyäkseen melko pimeää läpi vuoden. Lämmin ja kuiva huoneilma tekevät heidän sydämensä rajattomiksi kuihtua, eikä sydän ole hyväksi kenellekään. Pöydällä ovat myös viinipullon korkki, korttipakka, lusikka ja sorminukke. Ilman sydäntä häntä olisi raskaampi kantaa, mutta kantoapu ei ole hyväksi kenellekään. Hän katsoo lamppua. Öljyn vähetessä se ottaa hurjan mittasuhteen ja hänen sormensa laukkaavat pitkin anopinkieltä, pitkin kuurupiiloa. Jotain pitkää ja liukasta soljuu ja hän tuntee suunnatonta tarvetta osoittaa ajatuksensa jollekulle. Ripsiväri kutisee silmissä kuin hän olisi valvonut tai olisi vieläkin kosteampaa siellä seuduin kuin onkaan. Nukke pyyhkii sen siellä missä sormet vielä etsivät siirtoa. Ne esiintyvät kaikella hänen eteensä asetellulla ja tuplasiirtoja on paljon. Ässäkorkki, lusikkanukke, sormipakka, korkkisormi, sormisyklaami. Kaikki parit ovat tuplasiirtoja, hän ajattelee. Hänen veljiensä valo on niin suunnaton. Sydäntä kätkee enemmän kuin mitä hän vielä hallitse. Hän katsoo sen diaesityksenä ja kätkee silmänsä syksyyn.

Pyörtyilen ristiin rastiin, kuinka omaperäinen ote maahan.
Virtaavassa vedessä on vaikea päästää ihostaan irti,
ote on pohjakivien satunnainen kosketus kun jalat hädin tuskin yltävät pohjaan.
Toisaalta polttaa hiekka, menee kenkään, onnuttaa. On mutaa.
Pyörtyilen itseni kanssa kuin karhunpojat painivat, puolukat.
Miten niitä perattiin kuin olisi etsitty kultajyviä lemmenjoella on

varpaat tukevanpohjattomassa,
muutama kivi siellä ja tuolla, välimerkkejä peruskallion tarinasta.

Kuvaa minulle jokin elimesi.
Kasvien sukusolut liittyvät tähän monin tavoin.
Kasvien nouseminen merestä maalle.
Kivikunta kasvikunta eläinkunta, pyörryttää,
jääkausi on myöhässä kuin kuukautiset, ihmiskunta henkikunta.
Tähän liittyy jotakin toiveikasta, kuten viikinkien hautausmenot,
kun vesi palaa.
Ja kytevät turvesuot. Lakat ja karpalot.
Odotettu lapsi on sävy jonka aavistaa mustikan punaisessa vihreässä.
Miten mekin kypsyimme eri tahtiin, kunnes opimme kävelemään
samassa rytmissä. (Uni tuli uni tuli)
Kunnes opimme uimaan käsityksin, virvatulet.


Katille.

Edelleen tahdon kertoa sinulle hyönteisistä.
Suruvaipat kokoontuvat mahlaa vuotavan koivun äärelle kuin magneetin vetäminä.
Magneetin vetäminä juuret rakentavat arkkipelagia,
sivusta vedettävää vuodesohvaa.
Haapaperhonen on mieltynyt hevosenlantaan ja mätänevään rantaliejuun.
Sinä pureskelet palan omaa nahkaasi päivässä,
kiemurrat kuin toukka haapapuussa, nahistut,
kynsit kantapääsi verille, jotta siivet, peset punastuneet sormesi suussa,
puussa annat itsesi ilmi kutisemalla ääneen,
kunnes eräänä päivät olet syönyt itsesi loppuun ja kuoriudut,
Palava perhonen, Perhonen lasikuvussa, Uralin perhonen.
Sinussa on huone ja huoneessa sänky ja äkkiväärä häkki.
Sinussa on luonne.
Sinussa on istutus.
Sinussa on häkki.
Riikinkukkokehrääjäkoiras lentää tuoksumolekyylien perässä,
tuuheista, sulkamaisista tuntosarvista on hyötyä,
tuuheissa, sulkamaisissa kulmakarvoissa on charmia,
tuuheissa sulkamaisissa hiuslaitteissa on viehkeyttä, jota vastustaa vain kieli.
Istutat haavan platoniseen tyyliin, narahdat savesta muotoillun kuvan.
Parin viinilasillisen jälkeen kykenet kolibrimaiseen medenkeruuakrobatiaan,
sinuttelun argeologiaan joka on vain ruumis,
lepatat sen edessä, toivot unohtavasi heti huomenna, lepatat ympärilläsi
usvaa, joka sopii juuri tähän. Kuten valtavan kokoinen pääkallokiitäjä,
huriset ja vingut kimakasti.
Pyydät nähdä perhosen, joka kävelee sulokkaasti.
Pyydät nähdä perhosen, jolla on perusturvallinen olo.

Painajainen

Kutsut mustaa lintua rinnan päälle unta,
lasta kiertämään lähdettä sylissäsi.

Kuolleet oksat voi poistaa kesälläkin

Hetki ennen ruskaa aurinko käy ylitsevuotavaksi,
aurinko käy muistavaksi ja pimeät illat erottuvat massasta joka aurinkoa
kiertää, rakentaa legoukkoja, käy sirkuksessa ja pukeutuu valokaapeliin.
Kivun perusteella sydänfilmisi on liian tasainen.
Kivun perusteella yöunesi on liian tasainen.
Kivun perusteella jatkopaikka valittiin väärin
ja kaupunki oli liian valmis.
He rakentavat siltaa, sairastavat hengityksestä toiseen.
Akrobaatteja löytyy jokaiselta ikkunalaudalta,
sydämiä, joiden rytmi on valmiista raskas.
Jokainen pärjää kahdella pallolla, osa kolmella, mutta miten pärjätä tällä yhdellä.
Se toistuu ja enenee, nostattaa aaltoja, jotka laantuvat latvojesi kumaraan.
Miten voit tänään, kun värit kipuilevat silmiisi,
kun sydämesi kuivuu parvekkeelle unohtuneessa multapussissa.
Miten voit, kun alimmat oksasi leikataan.

Sinulle, joka rakastat pelätä pimeää

Öisin saatan unohtua jumalalta, joka päivisin minussa kiehnää,
kysyy lupaa saattaa tietooni eräskin asia,
että ihmisestä on moneen luumupuun lannoitukseen,
moneen päin karjalan mäntyä juostuun katakombiin,
moneen napakymppiin osoitteessa inhimillinen.
Ja tämä on osoitettu sinulle, joka rakastat pelätä pimeää.
Ja se synti suuri surkia kun särki kuoleman.
Se odottaa minua tikanheiton päässä ja mieli on paksuna sinusta.

Prunus domestica

Istuta minulle luumupuu, sellainen pieni ja terhakka,
että minä olisin kevyt ja humuspitoinen maa,
että talvehtisin hyvin ja kesän päätyttyä hedelmöisin sankokaupalla.
Että varjosi huoneessa saisi muuta tekemistä, ja teräsmiesten painiessa
löytäisit kieleltäsi luumunkiven, sanoisit:
miten pieni ja terhakka ilta, juuri sopivan kokoinen astua sisään.

Sateenkaarikäärme nostaa päätä lähteestään,
sen kulkiessa yli polttavan mantereen syntyvät purot, järvet ja joet,
silmistä taittuva valo paljastaa kvartsikristallit ruumiissasi.
Tämän liiton merkiksi hän astetti kaarensa pilviin,
kaipaat aikaa, jolloin mummo astui sateenkaarta pitkin taivaaseen,
jolloin sininen oli vedenpaisumus, punainen maailman palo ja vihreä uusi aika.
Tämän liiton merkiksi Iiris lupasi lapsen ja taivuit
sillaksi etuperin, takaperin, etuperin, takaperin,
turkooseilla ei ole energiakeskusta,
eikä kapalolapsen nälkä kysy aikaa eikä paikkaa.
Palestiinan 33 käärmeestä 20 on myrkyllisiä,
mutta tunnetusta 3000 käärmelajista vai alle sata on ihmiselle vaarallisia.
Sateenkaari nostaa päätä lähteestään,
omena päivässä pitää lääkärin loitolla.
Poikaset syövät vastasyntyneitä hiirenpinkkejä noin neljän päivän välein,
silmistä taittuva valo paljastaa selluliitin reisissäsi, purot, järvet ja joet.

jaksaako juna mennä susta takaisin

jaksaako moni katsoa pelkkää rymistelyä ilman iskevää dialogia

ei se ei osannut lentää

pesä oli rikottu, emoa ei kuulunut ja lintu oli ilmeisesti väsynyt ja shokissa

miksi se katsoi sen lompakkoa

miksi onni on olemassa

kun se ei pystynyt kun oli se kirja

hyvä kirja voi aiheuttaa myös henkisen krapulan

böö. mä lyön oikeesti sua. se oli ihan vauvojen lyönti

ja mitäs se kynäniska jättää juomiansa lojumaan noin vaan

mä menen ostamaan lisää rahaa

mä ostan vaan eläinkaupasta, koska siellä on niitä niin paljon

. . .

walter ja google

Juhannuksena kolme jätkää juoksi ilkosillaan pyörätiellä,
jossain tuolla on kokonainen tiikerisukupuu,
välillä käydään uimassa, hypätään sillalta, on vapaus ja kukkien tuoksu,
parasta kesässä on ihmissuhteiden hoito.
Puutarhahöperölle se on kyllä puutarha,
josta kolme jätkää juoksee ilkosillaan pyörätielle.
Keskikaupungillakin siintävät tunturijonot, miten se vaikuttaa ihmisiin,
ilta-aurinko, tuoreet kasvikset ja marjat,
kun sielu lepää tuulen puhuessa sinisessä,
jokin jäätelö ja hyväilevä vesi.

Tuulisella paikalla tanssii vähäpukeinen nainen,
kangasta on parivuoteen lakanan verran.
Puhu minulle ristipistorakkaudesta tai ole hiljaa.
Katso kätteni töitä, miten ne ovat arpiset.
Puhu minulle tai ole hiljaa.
Lehdet ovat tänä vuonna puoli metriä korkeammalla.
Havisevassa talossa on kaikki hyvin, mitä nyt verhot, ja niin
edelleen tuulisella paikalla tanssii.
Näet tämän kevyenä voileena, joka kuulee ihon,
kun lapset kääntävät yhtä aikaa kylkeä, yskähtävät.
Lakana sykertyy kuumassa huoneessa kosteaksi kuoriloksi vartalolle,
sakset odottavat aamua.
Täytyy puhua perhosista.

Yöllä kivesin hampaista porrasaskeleet sinne, minne minulla ei olisi ollut mitään asiaa. Aamulla heräsin pää leuoista kireänä. Yöpöydällä tikitti kello, joka oli pysähtynyt, ihmettelin hieman asiaa. Viisarit nytkähtelivät päällekkäin, ruumiit. Sinä et ollut tullut yöllä kotiin. Sänky oli täynnä leivänmurusia. Televisio oli edelleen päällä, samoin tietokone, ihmettelin hieman asiaa. Sinä et ollut tullut yöllä kotiin. Taittelin piirustukset auki. Kahdeksan kulmaa, ansari ja liuskekiviportaat viinimarjapensaille voivat hyvin siellä, minne olin ne illalla jättänyt.

exquisite corpse med karri k.

yhtään sinne päin sateet odottavat

minussa soi laulu, johon sinulla on hybris

kautta maisemassa ahtaat lipstikat

kerron sinulle askeleet, annat minulle saappaat

vihreä on kasvi joka putoaa alhaalta

vaivaisenluu soi joka askeleella

tai ruukun muisti tai muistin ruukku

kylkiluissa soi säkkijärvenpolkka

lasi on läpi ja näkyvä puu lasissa

anna minulle huone, johon nukahtaa

lyömätön ohitus kun punainen tyyny ulvoo

(Mahtavaa olla kyydissä kun)

Musiikilla on mahtava voima, monesti emme edes ymmärrä sen jäämeren kätköistä löytyviä monia salaisuuksia. Sein juksaaminen jyrkältä kalliorannalta tuo takuulla maaliin saakka. Menomatkalla skootterin starttiäänet ovat ihan mao mao mao tse tung tung tung tung. Tuija oksentaa sappinesteitä ja on muutenkin kotiutunut musiikkiin. Maailmanpyörästä lentää lippalakki. Miksi isän sanat sitovat kaikki seitsemän tyyppiä kotikaupunkiin, miten hattara sulaa suussa. Minusta rekan nupissa on mahtava matkustaa, alkio vatsassa menee siinä sivussa, muutaman ehdin saada säilöttyä pakkaseenkin. Elektrokaamoksen neljännessä osassa veneillään Espoon saaristossa, viidennessä osassa luistellaan Töölönlahdella. Sofia osallistuikin jameihin ensin vatsassa sitten kantorepun kyydissä. Pimeällä metsäosuudella on ihan oma musiikkinsa, samoin kuin Pohjanmaalla, se suihkuperämoottirilinnunratawhatevermix on ihan hysteerisen mahtava. Perillä kävelemme muutaman kilometrin kuuntelemaan vesiputousta, haaveilen miltä se kuulostaisi reen kyydissä.

Eräänä yönä tuolit menivät lakkoon ja poytä jäi yksin aamua vatsaan ottamaan. Aamulla isä kattoi murokupit pöytään, mutta pöytä oli alakuloinen kuin ensilumi elokuussa. Olipa kerran, kun lapset söivät muroja lattialla kengät suussa

ja ne menivät vääriin jalkoihin
ja aamulehti pakeni hampaidenpesusoikkoon, musertui paperimassaksi.
Illalla muovailtiin uusiopaperista tuoleille käsinojat ja maalattiin perhosen siivet.

Olipa kerran aamu, kun aamuriisimurot pyrkivät nenään ja lapset kikattivat kengät korvissa ja lapaset varpaissa ja perhosia vatsassa. Mutta tuolit istuivat nätisti ringissä, kun pöytä meni lakkoon, koska aamulehti kylpi kahvissa.

Mitä ero merkitsee?

A

Särähtää parahtaa korventaa pusertaa tuhertaa kupertaa Sarastaa
käpertää supistaa suristaa kuristaa panostaa tömähtää mätkähtää
Sopertaa läiskähtää tukistaa puolustaa      Pusertaa masentaa kuulla
Lorista kuristaa tuhertaa uikuttaa             kudostaa punostaa tuulla

B

Särähdys parahdus korvennus puserrus tuherrus kuperrus Sarastus
käperrys supistus suristus kuristus panostus tömähdys mätkähdys
Soperrus läiskähdys tukistus puolustus       Puserrus masennus kuuli
Lorina kuristus tuherrus uikutus                kudostus punostus tuuli

Hyvin riiputettu riipus nukkuu jäniksenä solisevilla luilla, herää vasta huomenna, naapurin tytön kaulalla. Näkee unta ketjukuviokellunnasta ja letkajenkasta ja turkkilaisesta turistitanssista. Näkee unta, jossa jänis riippuu koukusta, tanssirinkelin kaulalla. Jänis sen sijaan pitää matalaa profiilia jonkun toisen kasvimaalla, nakertaa porkkanaa, soittaa jalalla kukkapenkkiä, rummuttaa fraasin zorbasta, kuten eilen ja yli eilisenä, pienen pienenä jäniksenä.

Kuultaakaan,
murentuvat pistävät häikäisevät.
Ei imeydy, ei kostuta, on.
Haistaa kuulla ruoppaavia kalahtavia,
syöksyvät näyttää lähtevät.
Liitävät, avaavat, jännittävät, vapisevat,
tulevat, aitaa, roikkuvat, välkkyvät.
On heitelty, sanoo, nostaa, jatkuu.

Kehtolaulu

Kun sängyssä lapsia on yksitoista ja hännät on solmittu yhteen,
     kana pyöräyttää punaisen munan,
     toinen on kirjava ja kolmas kukkii unikoita.

Kun maitoa voi lypsää suoraan suuhun.
     Varis istuu männyn oksalla. Mies soittaa kitaraa lumisateessa.
Kun kissa istuu ikkunalla ja kutoo suurta sukkaa:
     älä itke tyttö rukka sun itkus menee hukkaan:

             mummi on pehmoinen, niin kuin lämmin pulla,
             mummi uinuu kehdossaan, onnenhymy huulillaan,

siksipä hän varmaankin omistaa nenäliinafarmin,

             mehu loppui jo vuosia sitten ja hännät jaettiin turisteille,
             mehu loppui jo vuosia sitten ja piparit jaettiin pultsareille.
             Kun pieni lapsi tehtiin niin, että jauhot ja vesi sotkettiin.

Kun positiivarin kulmahammasta jomottaa ja särkee.
Kun valkoinen koira, jolla on keltaisia pilkkuja, käyttää sinisiä vilkkuja,
     ja pääskysellä pesässänsä on tuhti lihapata,
     siellä kypsyy hyttysiä ainakin noin sata.

     Katsovat kolkkoja siellä ja täällä,
     katsovat kuinka se tekee ilmeen ja rakentaa pesänsä pilveen.

Kun leikki alkaa väsyttää, niin pallot pannaan pannaan:

kasteiset madot poimimme uneksien utuisen laakson, no minä
kuvittelin että hänellä oli oranssit säärystimet ja kiiltävä kalju,
ja että hän oli eronnut vuosia sitten.
Nyt se on kylläinen, peto pikkuinen.

Kun niillä on risuja patjanaan ja sänkynään kultainen puu.