Kolmannen käden synnyinkutina

Mahtuu taskuun, katoaa reiästä vuoriin, vähenee murusina tielle, jotta löytäisi takaisin, jos palapeilille luvataan uudet kasvot. Jos ei, palkkaa mustavalkoisen linnun, lapsenvahdin, pullasorsan.

Kolmannen käden synnyinkutina kainalossa
yritän olla piano, mutta harteikas forte ja kiipeilypuu,
kiukuttelen auringolle, joka ei kirjoita illan rajaa.
Kaikki kolme nimeä ja isän perintö
jos et nyt heti tule alas niin alas ei ole tulemista.

Kylki kasvaa vuorta, synnyinkutina loisii aamua. Synninkutina jos jaksaisi kuulla kutsun. Pyytäisi kättä, leipoisi metsän, metsän syvimpään piparkakkutalon.

Hiljaisuus

laskeutui ajassa kahdeksantuhatta ja neljäsataa
sydämenlyöntiä, mutta jos otetaan huomioon
punastunut syke saadaan hiljaisuuden summaksi
yksitoistatuhattayhdeksän-
sataa, minuutteja
seitsemän tiuta häkkikanalan soluina

Ilmestyskirja

Näet, että valtaistuimella oikea käsi kasvaa kaarnaa.
Alat kuulla puhetta puista, niinkuin ennen puhetta säästä.
Tänään puut näyttävät aurinkoisilta, mitä muuten kuuluu,
huomiseksi lupasivat taas sadetta, lehtiä, terhoja, omenoita.
Toivot, että olisikin vain kylmä tai kuuma,
mutta pitääkin uusia kypärä, ettet kuulisi ääniä,
kuinka ne kuiskivat, osoittelevat oksillaan, kampittavat,
horjuvat päälle esittävät tuulta.
Juurakkojalkaiset valtaavat ajatusta,
vihertävät milloin huvittaa
ja vaihtavat maisemaa jos ei.
Kadut autioituvat pihat, metsät
valtaavat tilansa takaisin,
pelloilla on ruuhkaa.
Tehkää parannus, luopukaa pensaista ja verkoista
joihin siivet tarkertuvat, joihin laulu.
Katsokaa nyt tätäkin kiikkujaa,
miten se silmukoi itsensä oksilleni
nypittyään ensin silmuripseni. Keinukoon nyt,
herransa hallussa unohtakoon halunsa
ja sen mitä ikänsä yritti unohtaa.
Lukekaa puumerkkini ihmisen nahasta.
Astuu puu, joka on kelvollinen avaamaan kirjan.

Maanteillä tappaa kesä.
Viesti, jos olet hengissä.

Koukku tai lankakerä

miksi puhut niin kovalla äänellä ihmistä
olen sinusta paljas
olen sinusta villapaita
olen sinusta kierretty

kiertää kaartaa tekee pesää mutta
mitä kieltä sinä olet

Väliaika

Miten pahaa kahvi voi olla että vielä juot sen
Miten pimeää että hyväksyt nähdä
Miten hiljaista että kuulet
hyvästit hyväksi
sammaltavat haavat

Kuiskaaja

Kun olet valmis jättämään pesän ja kirkukaulaiset
ranteiden säteily syövyttää veitsen,
lennät pesästä, jotta voit palata
elokuvaan joka kertoi tytön.
        (mitä kieltä sinä olet, jos minä olen sormet)

Ei vielä nainen, mutta palmikko kietoutui jo nutturalle.
        (Väri oli suomifilmiä, mutta ääni...)
Pellava rypyssä valvottua yötä, vesi kannatteli
helmaa säären yllä ja ylemmäs,
kunnes laskuvesi nousuvesi lasku ja vesi,
nousu ja lasku ja nousu
        (ja vesi, ja heräät housut märkinä
        satavuotisesta unesta satavuotiseen tuleen)
ja vesi, veri ja nainen
lauloi vatsalle väsy väsy västäräkki,
satakieli, mustarastas ja kotkan poika.

Avattava mitä lintua soi.
Kuultava värit.
        (Muista kuultavat värit.)
Sormet soitimella päästää runo irti.
        (Lintu!
        sinä olet kaikukoppa sinä olet irti.)
Heittää kivi kuulla kivestä lintu,
        (Ymmärrä, että henkilöitä on
        enemmän kuin kaksi. Lintuja vieläkin enemmän
        ja leikkaamaton tarina.)
eikä enää tiedä kenelle puhuu, mutta esirippu on
vesi, nousuvesi ja laskuvesi.
Päästää paljas irti.

Nynny-klubi 13.6.

Nynny- klubi huomenna Vanhan ylioppilastalon Tiedekuntasalissa klo 19 alkaen. Luen runojani yhdessä Mikael Bryggerin kanssa. Musiikkia on Rebecca Clamp. Järjestää Chorus ry.

Sätkynukke

    Laulaa kärpänen nenän päältä,
                        rikkoa haaksi ison kiven juureen,
                                                 löytää kiveltä uusi mekko.
          Vaikka tarkoitit sylkäistä
               arkkikaupalla kaunista printtiä,
                    hengitit väärällä ovella.

                                                 Laulaa omalla äänellä,
                         laulaa kärpäsestä leppäkerttu.
    Rikkoutua ison kiven juureen.

       Kurkussa avain on pala muiden joukossa ja hyvä tarkoitus
       ruostuu kitalakeen kiinni,
                     piuhat roikkuvat niin ylhäältä, ettei kukaan.

Tuokaa Vessaharja, Herra tai Heimlich,
   jotain kumarrettavaa.
   Vanhus narujen takana

ei ole oppinut uusia temppuja, asettelee leppäkerttuja
                                  molemmin puolin ovilasia.

          Laulaa vanhus suohon, löytää
                                                                        kiven siivet.

Jäähyväiset tärykalvoille

Varpaissa kastanjetit
kävelen käsillä ristin juureen
naulaan kastan
jetit tuuleen
Anna minun olla rumpu

mal kirjoi saa saavu au

kilpailla väreistä sateenkaaren kanssa
syödä jälkeiset, istukka viimeiseen ateriaan
sataa helpotusta, että olen
vaihtuva kuin etuliite
ja -ttamaton arkki

Vuosirengas (terveisiä Uudesta Valamosta)

Kesä kävelee kohti neulaset kammattuina,
oksat rinnalla taipuvat rottinkia.
Mitä sinä tiedät lähdettä etsivistä juurista, sormista,
jotka istuttavat maahan lapinkultakorkin,
kasvattavat kultaista käpyä.
Sureeko kaarna kaatumaan vuoltua laivaa.
Miksi kurkotat latvasta tähtien tähteitä.
Minä en anna jokaiselle kesälle,
jokaisen kuusen kihlata.
Kuuntele nukuttuja vuosia, renkaita.
Kuuntele riveihin pakotettu metsä.

Talviuni

Unessa lensin, kuinkas muuten,
kotitalon yllä, oli talvi.
Metsä kaadettu, mutta polttopuuvuoria
ei näkynyt, muureja, savua, merkkitulia.
Unessa lensin hiljaa hiljaisuuden yllä:
"kaikki nukkuvat tai ketään ei ole".
Mekkoni oli valkea ja taivas, kuinkas muuten.
Siivet eivät päästäneet ääntäkään
ja liihottelin olevani yksin,
tiesin taivas on kuultava hiljaisuus, siitäkös rintani
pullistui ja puhkesi.
Kirjoitin maidolla kevään,
sulatin lumen ja jään, kirjoitin metsä
ja metsä kasvoi suoraan kukkaan.
Talo värjäytyi kodiksi taas ja savu nousi piipusta,
mutta rintani roikkuivat maassa. Kohta on aamu
pitäisi herätä kuin aikuinen,
kantaa yksin salaisuutta, etsiä siemenpuuta,
että kaikki on valkoista, varsinkin kohtu.
Pitäisi päättää herääkö.
Hengitän siivet sisään, käärin rintani rullalle.
Kaksi simpukkaa paidan alla vastaan että minä
tiedän, kun isä kysyy.
Polttopuut alkavat loppua.
Mikä puu kaadetaan tänä vuonna.

Rakkausruno ja perillinen

Olen kyllästynyt oikeaan
käteeni, käytän sitä aina. Sinua vastaan ja sinua myöten.
Virrassa kellun sikiöasennossa.
Virta on muutos eikä muutos satu vaikka paluu.

Muttakylpy

Pakkaan pojat autoon, taputan kylkeen,
ajakaa pojat varovasti, siis pusu soitellaan.
Oikeasti olen kaukana ja tentissä, jota ei ole.
Minut on unohdettu ja kysymykset. Palan kotiin.
Isolla liekillä se on juna.
On edelleen tyhjää. Unet,
rintaa kivistää. Herättyäni en löydä kuhmuja
enkä säntää sydänfilmiin. Elän silti.
Kovasti pahoiteltiin kyllä, jos haluan niin
yksityinen kokeilu.
Jään kotona. Puhelin soi,
pakkasinhan pojat. Hyvä,
pääsivät sitten perille.
Vähän mitä kuuluu, miltä näyttää tuoksuu värisee.
Mitenkäs se muta,
muistinko saappaat, saippuan, sade-ennusteen?
Takapiha haisevaa raatokasaa,
järven pohjaa, tursui varpaat,
iik. Näen unta käärmeistä,
jokaiselle lapselle omansa.
Pitää laittaa viesti, onko kyy pivossa ja pakkaus oksalla.
Pitää muistaa herätä ennen iltaa, laittaa ilta-
palaa ja viestiä.
On tullut lämmin,
maito kokkeloituu pullon pohjalla yön yli.
On sitä haistateltu viime vuodet,
niistetty neljään nenään asti.
Vastattu satoihin kymmeniin yhdyssanavirheisiin,
että tuleeko tästä viiva vai iso kirjain,
että olisko nyt sellainen pilkun paikka,
vai kirjoitetaanko yhteen vaan.

Takapisarat

Sinivihreä kaivoista nostettu vesi torneista
laskettu lähteistä silmistä suon.
Lähtö ja kohtaiset sanat.

Maatuva ruskea, mullan tuoksu
mustelma, silmien suot,
virvatulet, tuoksu, silmien syksy.

Toisto tuo ikuisen tähän,
ja ympäri kiertyvät johdot.
Tässä on sänky ja tässä on kone,

letkuin johdoin piuhuin hengessä pidetty.
Jos tämä kone lopullisesti hajoaa,
miten minun käy.

Ilmaa, sanoille ilmaa.
Tuulta tavujen alle.
Vettä kirjainten juuriin.

Tahroja, lisää tahroja.
Toisto tuo ikuisen tähän ja huutavat paperilakanat.
Kirjoitan tällaisia sanoja, jotka eivät kerro,

osoita, pisaroi, tapa. Vain lintuja...
nämä lakanat, origamijoutsenet.
Anna käsi, niin mä kanssas suljen

silmät, suut ja kaiken minkä elämä
hyökkää eteen takavasemmalta.
Sokea piste.

Ei loppua.
Unohdit ruskean, raidat lakanoissa,
lähteen, suon, silmän.

Muistit riisutun pöydän ja odottavan maljakon.
Yksi kuollut lintu lisää
ei kuulu missään.

Matkalla jonnekin ja kotiin
ihmettelen kuinka helppoa antaa kasvojen ottaa ilme.
Hymy miehen tiellä pitää,

hymy miehen tielle ajaa,
ullakkokamarin ja peltikaton puutteessa.
Sataa. Kuuntelen, lasken, nukahdan

irti pisarat ja mustelmat ja tahrat niiden välistä.
Mikä se sellainen matka on joka ei rämise,
soita suuta, maista silmää,

kevättä, pesää.
Viritä lakanaa, heittäydy poikki.
Pisaroi maalia viivalle.

Aika ajot

Toinen huudattaa televisiota,
koska ei itse jaksa.
Toinen piirtää ilmaan neliön, ymmärrätkö,
se on ympyrä. Ymmärrätkö,
ne formuloivat ympyrää.
Kymmenen pistettä laudalla ja papukaijasta merkitys.
Huudattaa, piirtää, vaieta vastaan,
syrjähyppy toiselle kanavalle.
Kaksitoista pistettä ja hirviönaamari.

Hää(tö)yö

Laulu ui joutsenta
kaula marsipaanikaarella.
Nainen miehen varassa veden.
Olen nähnyt tämän elokuvan aiemminkin.

Karhunkieli

Siivilöikää pettuleivän rippeet tervapastilleihin.
Ripustakaa lasten kauloihin avainlippuja ja polttakaa
kotinne, kirkkonne ja kesäkuminne,
siunaantukaa verissä päin.
Kiillottakaa keittiöt ja marttiinit.
Kantakaa koivuille juomavesi,
maisemoikaa harjut ja selänteet, nou hätä,
vesimaksu sisältyy vuokranantajaan ja jää kiiltää vedestä.
Lähiruoka ei ole trendikästä,
löytyykö hernerokkaa retrompaa.
Heitelkää nälkäisiä perunoilla, antaa keittää kiljua.
Hormoneille ja poikalapsille tarjottava luomurintaa,
laadukas suomalainen sperma ansaitsee joutsen-merkin.
Jätevuori lastataan täyteen laivoja,
pullovedellä etsitään katetta kulkusille,
tehdään joulupukista ulkopää ja sisäasiankauppa.
Suomalainen sisu ei itke vaikka kallio poraisi uraania.
Huutakaa tänään havuja,
hakkaa päälle error, hakkaa error iske.
Eroosio-viirus iskee koneisiin.
Palauttakaa kohtunne,
kantakaa miehissä keskusyksiköt roviolle,
lapset muuria rakentamaan. Legolinnat sortuvat kuin kodit
sukupuutteessa. Yhtykää toisianne kädestä.
Puiden sukusolut nenässä.
Montako kiloa elintasoa,
karhea kysyvä aivastus.

Pukupakko

Valo säkissä,
sumu puserossa.
Pakkopaita jos rutistat,
sanelet ilmaa, ikkunan.
Raskas, rakkaampi, tyhjä.

Lapsilta kierretty

Ei saa pukeutua lampaantaljaan.
Ei saa huutaa susi tulee.
Ellei ole kiltti kylmissään yksin.
Yksin ulvomassa vastausta, varjoja, nälkää.
Jos olisin tehty, olisin susi ja nauraisin,
ampuisin itseäni väripatruunalla.
Ei mitään uutta, hän sanoi,
ei mitään silitettävää, syötävää, lypsettävää.
Ei ristiä ei sielua,
mutta kuuta, nahkaa ja tyhjää katsetta.
Raiskattu satu.
Satu meni saunaan ja sammui. Entä sitten.
Riisuu punahehkuisen hiilihilkan ohimoiltaan,
lakkaa menemästä hukkaan.

Leuka perii tämän päivän hittejä.
Painakaa villaisella teesi,
naula naisväenopiston oveen.

Häntä

ikävä ja kukkaa
aidan viertä karvan verran
portin pielus tukkaa

ehkä tämäkin m a i n o s
on runossaan paikallaan.

Kirpputori

Myydään vähän käytetty pienoismaailma.
Sormet ja varpaat tallella, pohkeesta puuttuu pala.
Voidaan myös vaihtaa
biljardipöytään, nukkekotiin tai mehiläispesään.
Peruna hihittää kiiltokuvan takana,
kemistit ratkovat pyhän liiman arvoistusta.
Voidaan myös vaihtaa
arkin kokoinen enkeli Bambiin
tai sellaiseen ennen vanhaiseen.
Hiuksia hampaita kynsiä karvoja, lohjennut katkennut pudonnut.
Ravintolassa mies antaa tytölle toto-tositteen, kuiskaa koodi,
kesäsade on meteorikuuro, ripsien räpäytys kaaos.
Voidaan myös vaihtaa,
ravintolaan, kirjastoon tai täysi-ikäiseen bigbändiin.
Myydään vähän käytetty vaihdetaan aikaan,
myydään figuureineen kaikkineen taivas kansineen.
Myydään vähän käytetty odotus,
myydään asukkeineen kaikkineen.
Myydään vaihdetaan, ostetaan annetaan
maha, auto, puu, tarha,
annetaan välirahaa, vähän käytetty mies.
Vaihdetaan mikro makroon,
annetaan välirahaa, vähän käytetty paikka:
kieli korva kynttilä
taivas hauta rauha.
Onni
ei tahdo syntyä,
haraa vastaan yliaikaisin kynsin.
Kosmoksessa isä rakentaa tikuista taloa,
sinistä ja punaista
leikkiä silmien takana.
Onni kiristää mahaa,
tervetuloa Onni, myydään Onni,
myydään vähänkäytetty pöytälaatikko.