Muttakylpy

Pakkaan pojat autoon, taputan kylkeen,
ajakaa pojat varovasti, siis pusu soitellaan.
Oikeasti olen kaukana ja tentissä, jota ei ole.
Minut on unohdettu ja kysymykset. Palan kotiin.
Isolla liekillä se on juna.
On edelleen tyhjää. Unet,
rintaa kivistää. Herättyäni en löydä kuhmuja
enkä säntää sydänfilmiin. Elän silti.
Kovasti pahoiteltiin kyllä, jos haluan niin
yksityinen kokeilu.
Jään kotona. Puhelin soi,
pakkasinhan pojat. Hyvä,
pääsivät sitten perille.
Vähän mitä kuuluu, miltä näyttää tuoksuu värisee.
Mitenkäs se muta,
muistinko saappaat, saippuan, sade-ennusteen?
Takapiha haisevaa raatokasaa,
järven pohjaa, tursui varpaat,
iik. Näen unta käärmeistä,
jokaiselle lapselle omansa.
Pitää laittaa viesti, onko kyy pivossa ja pakkaus oksalla.
Pitää muistaa herätä ennen iltaa, laittaa ilta-
palaa ja viestiä.
On tullut lämmin,
maito kokkeloituu pullon pohjalla yön yli.
On sitä haistateltu viime vuodet,
niistetty neljään nenään asti.
Vastattu satoihin kymmeniin yhdyssanavirheisiin,
että tuleeko tästä viiva vai iso kirjain,
että olisko nyt sellainen pilkun paikka,
vai kirjoitetaanko yhteen vaan.