Kesä kävelee kohti neulaset kammattuina,
oksat rinnalla taipuvat rottinkia.
Mitä sinä tiedät lähdettä etsivistä juurista, sormista,
jotka istuttavat maahan lapinkultakorkin,
kasvattavat kultaista käpyä.
Sureeko kaarna kaatumaan vuoltua laivaa.
Miksi kurkotat latvasta tähtien tähteitä.
Minä en anna jokaiselle kesälle,
jokaisen kuusen kihlata.
Kuuntele nukuttuja vuosia, renkaita.
Kuuntele riveihin pakotettu metsä.
torstaina, toukokuuta 31, 2007
Vuosirengas (terveisiä Uudesta Valamosta)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
eipäs lainkaan niin pakotettua. siististi kammattua kuitenkin ja Karikin lie tyytyväinen kun kuusi mahtuu runoon.
lämpimät terveiset,
silmäpuoli kimmo
kiva, jotta Sie löysit tänne. mukava kuulla, ettei ihan kansankynttilä- tuntu... olihan ne Kuuset melkoisia. toisesta maailmasta. tekee hyvää tuntea itsensä välillä niin pieneksi. aurinkoisia kesäpäiviä, muttei liian...
Lähetä kommentti