Laulaa kärpänen nenän päältä,
rikkoa haaksi ison kiven juureen,
löytää kiveltä uusi mekko.
Vaikka tarkoitit sylkäistä
arkkikaupalla kaunista printtiä,
hengitit väärällä ovella.
Laulaa omalla äänellä,
laulaa kärpäsestä leppäkerttu.
Rikkoutua ison kiven juureen.
Kurkussa avain on pala muiden joukossa ja hyvä tarkoitus
ruostuu kitalakeen kiinni,
piuhat roikkuvat niin ylhäältä, ettei kukaan.
Tuokaa Vessaharja, Herra tai Heimlich,
jotain kumarrettavaa.
Vanhus narujen takana
ei ole oppinut uusia temppuja, asettelee leppäkerttuja
molemmin puolin ovilasia.
Laulaa vanhus suohon, löytää
kiven siivet.
torstaina, kesäkuuta 07, 2007
Sätkynukke
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Tämä oli hyvin erityylinen kuin muut päivän aiheesta lukemani runot ja siksi piristävä yllätys. Jo runon muoto vangitsee katsetta ja kieli on elävää, rikasta, omaperäistä. Pidin hyvin paljon tästä. Tässä oli sopiva sekoitus jotakin vanhaa ja uutta ja mustapilkkuista punaista.
Minullekin tämä näyttäytyi erityisenä; maitolasimainen.
Kuin olisin muuttanut maalle, kun luin :-)
Minäkin pidin, tässä oli sellainen hyvä koostumus ja mielenkiintoisia mielleyhtymiä.
Kiitos lämmittämistä, sään huomioon ottaen kenties viilentävistä, ajatuksistanne. Vasen suora alkoi ahdistaa ja uskaltauduin koodin kimppuun. Uskallan epäillä kertapläjäyksen hengittävyyttä - ts. kenties yhtä pakotettu kesätuuli kuin vieressäni vinkuva pöytätuuletin.. :)
Lähetä kommentti