Väliaika

Miten pahaa kahvi voi olla että vielä juot sen
Miten pimeää että hyväksyt nähdä
Miten hiljaista että kuulet
hyvästit hyväksi
sammaltavat haavat

Kuiskaaja

Kun olet valmis jättämään pesän ja kirkukaulaiset
ranteiden säteily syövyttää veitsen,
lennät pesästä, jotta voit palata
elokuvaan joka kertoi tytön.
        (mitä kieltä sinä olet, jos minä olen sormet)

Ei vielä nainen, mutta palmikko kietoutui jo nutturalle.
        (Väri oli suomifilmiä, mutta ääni...)
Pellava rypyssä valvottua yötä, vesi kannatteli
helmaa säären yllä ja ylemmäs,
kunnes laskuvesi nousuvesi lasku ja vesi,
nousu ja lasku ja nousu
        (ja vesi, ja heräät housut märkinä
        satavuotisesta unesta satavuotiseen tuleen)
ja vesi, veri ja nainen
lauloi vatsalle väsy väsy västäräkki,
satakieli, mustarastas ja kotkan poika.

Avattava mitä lintua soi.
Kuultava värit.
        (Muista kuultavat värit.)
Sormet soitimella päästää runo irti.
        (Lintu!
        sinä olet kaikukoppa sinä olet irti.)
Heittää kivi kuulla kivestä lintu,
        (Ymmärrä, että henkilöitä on
        enemmän kuin kaksi. Lintuja vieläkin enemmän
        ja leikkaamaton tarina.)
eikä enää tiedä kenelle puhuu, mutta esirippu on
vesi, nousuvesi ja laskuvesi.
Päästää paljas irti.

Sätkynukke

    Laulaa kärpänen nenän päältä,
                        rikkoa haaksi ison kiven juureen,
                                                 löytää kiveltä uusi mekko.
          Vaikka tarkoitit sylkäistä
               arkkikaupalla kaunista printtiä,
                    hengitit väärällä ovella.

                                                 Laulaa omalla äänellä,
                         laulaa kärpäsestä leppäkerttu.
    Rikkoutua ison kiven juureen.

       Kurkussa avain on pala muiden joukossa ja hyvä tarkoitus
       ruostuu kitalakeen kiinni,
                     piuhat roikkuvat niin ylhäältä, ettei kukaan.

Tuokaa Vessaharja, Herra tai Heimlich,
   jotain kumarrettavaa.
   Vanhus narujen takana

ei ole oppinut uusia temppuja, asettelee leppäkerttuja
                                  molemmin puolin ovilasia.

          Laulaa vanhus suohon, löytää
                                                                        kiven siivet.

Takapisarat

Sinivihreä kaivoista nostettu vesi torneista
laskettu lähteistä silmistä suon.
Lähtö ja kohtaiset sanat.

Maatuva ruskea, mullan tuoksu
mustelma, silmien suot,
virvatulet, tuoksu, silmien syksy.

Toisto tuo ikuisen tähän,
ja ympäri kiertyvät johdot.
Tässä on sänky ja tässä on kone,

letkuin johdoin piuhuin hengessä pidetty.
Jos tämä kone lopullisesti hajoaa,
miten minun käy.

Ilmaa, sanoille ilmaa.
Tuulta tavujen alle.
Vettä kirjainten juuriin.

Tahroja, lisää tahroja.
Toisto tuo ikuisen tähän ja huutavat paperilakanat.
Kirjoitan tällaisia sanoja, jotka eivät kerro,

osoita, pisaroi, tapa. Vain lintuja...
nämä lakanat, origamijoutsenet.
Anna käsi, niin mä kanssas suljen

silmät, suut ja kaiken minkä elämä
hyökkää eteen takavasemmalta.
Sokea piste.

Ei loppua.
Unohdit ruskean, raidat lakanoissa,
lähteen, suon, silmän.

Muistit riisutun pöydän ja odottavan maljakon.
Yksi kuollut lintu lisää
ei kuulu missään.

Matkalla jonnekin ja kotiin
ihmettelen kuinka helppoa antaa kasvojen ottaa ilme.
Hymy miehen tiellä pitää,

hymy miehen tielle ajaa,
ullakkokamarin ja peltikaton puutteessa.
Sataa. Kuuntelen, lasken, nukahdan

irti pisarat ja mustelmat ja tahrat niiden välistä.
Mikä se sellainen matka on joka ei rämise,
soita suuta, maista silmää,

kevättä, pesää.
Viritä lakanaa, heittäydy poikki.
Pisaroi maalia viivalle.

Päivä

vähän herätään vähän puetaan vähän harjataan vähän
kirjoitetaan vähän syödään vähän juodaan vähän kahvia
vähän luetaan vähän siivotaan vähän lehteä vähän siivotaan
palstaa vähän tilaa vähän viljellään vähän odotetaan
vähän katsotaan vähän kelloa vähän aikaa vähän ostetaan
vähän haetaan vähän lapsia vähän leikitään vähän syödään
vähän laatikkoa vähän hiekkaa vähän riisutaan vähän jumppaa
vähän juodaan vähän syödään vähän mennään vähän katsotaan
vähän kelloa vähän aikaa vähän pussataan vähän nukutaan

Silhuetti

Illalla esitän verhoa
avattavaksi että näkyisin.
Olenko jo kertonut näyttelevistä ikkunoista?
Miten me eksyisimme ilman nukkeja.
Miten ilman muovia,
kuuta, ämpäriä,
kukkapenkkiä, seinää
kipuilevaa villiviiniä.
Vastaan valo ja esirippu varisee kuin leikki.
Minulla on kaikki ja rooli,
viite, kehyksissä alaston
malli miten tulla julki sivusta.