torstaina, syyskuuta 24, 2009


Isä painaa sormensa muovailuvahaan.
On vihreää, sana kasvaa neljäkiloiseksi ja on vieläkin vihreämpää.
Käsikynkkää kantokopan kanssa kiiruhdatte Beetlehemiin,
mutta lapsi ei tahdo seimeen makaamaan.
Niin sinä synnytät tämän kaupungin, ruokit tätä kaupunkia, oksennat
kuin lintuäiti huutaviin suihin, viemäreihin.
Sylit menevät sekaisin ja itku päättyy tasapeliin.
Kudot hiuksistasi verkkoja kaupungin aukkopaikkoihin
ettet hukkuisi sen määriin.
Odotat sanaa.
Odottaessa muovailette aurinkoja ja alastonpatsaita,
olette niin läpikuultavia, että menette tasan,
katselette vaha-animaatiota ja lapsen sänky siirretään omaan huoneeseen.
Huone viheriöi, kun ihailette nukkuvaa lasta,
kolme tasokasta yön vihreässä sylissä, kolme neljä viisi virtaa kaupunki.
Sormet painautuvat sisään ja kääntävät virtanapin hyvälle.
Sormet on parasta pitää puhtaina nuolemalla ja
pistää jokaiseen reikään mikä seinästä löytyy.
Muovailette vihreitä tiikereitä ja monta muuta raakiletta,
eläimistä kasvaa merkitys kuin lapsen muovailema käärme
ja menette uudelleen tasan.
Valo on auringon pissaa, kertoo lapsi.

7 kommenttia:

Ilona Tammi kirjoitti...

Runossa on absurdiutta josta pidin. Tää on loista "Sormet on parasta pitää puhtaina nuolemalla ja /pistää jokaiseen reikään mikä seinästä löytyy." varsinkin toi viimeinen säe.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Ja nuolaisemalla pistorasiaa kostealla kielellä näkee sen minkä meinaa muovailla.

arleena kirjoitti...

Pidin runosta. Vertauksien kautta tähän päivään rytmitetty.

erikeeper kirjoitti...

Tuossa on monia hyviä kohtia mutta onko niitä liikaa? Vähempikin määrä kuvia riittää minulle.

Arvoituksellinen runo jota on ihan mukavaa hetki pohdiskella.

Pisara kirjoitti...

Valo on auringon pissaa ja elämä on taipuisaa materiaalia.

Ja tuo Oh-shown kommentti on kyllä paras ikinä :D

Diina kirjoitti...

Elämänmakuinen runo! Meillä hevonen on vihreä..

helanes kirjoitti...

Lapsi sen sanoo, ettei vaatteita.