Unessa yllän poltto
puuvuorre kotitallain ympärö
kirikir kaadettu metsä.
Ei näy kina,
muureja ei näy,
sumusi merkki, tulia lindu.
Oi valk,
oi minen,
oi minen nimen!
Kohtu guljaa hiljaa,
aika kuine itkijänain,
aika itkijä syys.
Kaikmi nukkuu
ei olek,
ei ken,
muon aikami kuukakku.
Liihon telen, patjoin olevaik yksin.
Liihon rauhoi, rintarullaa,
patjoin emägi imijän.
Kaksvain lindua,
kaksvain kauhoin vaikes yhtäsoin,
soison simpukka kusoin,
piimäpiiris semi naulain syvä.
Valkoin varmoin,
varmi valgee vaade.
Sinen join, puun paidoin,
kirjoin piim pimeän.