perjantaina, syyskuuta 07, 2007

Iltabussissa vedän henkeen kyytiin nousevia
ihmisiä neulasia
muurahaisten selkärepuissa feromonit hei

parit työpäivän jälkeen ja haalarikansa
tyhjentävät silmiensä imelät vatsaani
polttaa ikävä sen luo

joka kotona on saanut nukahtaa
ilman tuutuutani pakko kirjoittaa
tämä ulos matkan ja pahoinvoinnin hinnalla

joka pysäkillä joku
juoksee bussia kiinni kainaloonsa kuin äiti on
lapsi isonnut minut lapseksi jälleen.

4 kommenttia:

taikeri kirjoitti...

Aika jännä tuli mieleen paljon. En tosin tiedä ymmärsinkö?

Anonyymi kirjoitti...

En tiedä ymmärsinkö minäkään mutta ajattelen äitiä joka on töistä tulossa, iltavuorosta tai peräti ajaa sinistä bussia ja katselee kansan kotiinpaluuta. Tai palailee kännissä kotia pienen luo, joka ilman äitiään on nukahtanut. En tiedä mutta ajatuksia herättää.

Anonyymi kirjoitti...

En yritäkään ymmärtää. Mutta kuvathan riittävät, kun ovat upeita.

Sirpa kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne, lukukokemuksistanne. Hyvä jos ajatusta, hyvä jos pysähdyttää/ liikauttaa...