perjantaina, huhtikuuta 13, 2007

Vanha juttu

Sivelkää ikenilleni viskiä, jokellat
soittakaa kipu, ulos minusta,
iso lapsi.
Kun rautahampaat on lassottu ovenkahvaan
jää jäljelle kutina ja kutina kaataa miehen.
Va’skool, kysyt, alat huuhtoa kultaa,
mutta lemmenjoki ei anna.
Alkemia ei kirkasta
ikenille statusta.
Puistatusta.
Humalat ja muut köynnökset olet roikkunut,
läpi lapsettomat, lapsellisetkin
juonut juuriltaan, maannut uusiin multiin
pystyyn kaatuneet, haudannut ja kaivanut
kahta hautapaikkaa.
Kaivannut paikkaa,

vaikka kasvanut vinoon ettei vierustoveria tule.

1 kommentti:

helanes kirjoitti...

Avautuu vain osin. Kasvun lopusta lienee kysymys. Uuden kasvun väistämättömyydestä.
Mutta kielelliset kiepautukset jotenkin viehättävät. Statusta, puistatusta. Kaivanut, kaivannut.