tiistaina, kesäkuuta 13, 2006

Aitoa Unta

Keskellä ikäistäni päivää näen unta että näen. Huoneessa on niin kirkasta, että silmät eivät pysy kiinni, mutta sali, johon astun on vieras. Runoilijat AS ja ES jakavat ovella flyereita, joista en tiedä. Lyhenteiden OPS ja EV ympärille ryhmittyy sanaa ja kuvaa, jota en näe. Epää eli olennaista. Ympärilläni kuvat vaihtuvat kuin kummitusjunassa. Olen varma etten kävele, mutta liikun. Runoilija TM mainostaa luotsaamansa elämänkasvatus- seuran OPS:n sanoin kuvaamattomuutta hakukone-haiuin. Uni ei tahdo kertoa, mistä kirjaimet OPS ovat lyhenne. Oma pää saveksi, osta pussi perunoita, olen paras sana... TM:n ääni kohoaa ja laskee. Miten helppoa kellua ääniaalloilla ajattelen, kun jalat irtoavat. Lattiasta kattoon ja takaisin minuun. Kannat katoavat. Lyhenen.

Salin perällä edesmennyt muusikko JV laulaa ja kitaroi humpappaa, häntä säestää runoin harmaantunut kirjailija HF. Jostain kuuluu nainen. Kuin kokonainen naisten kuoro. Lähden seuraamaan ääntä. Matkalla saan kättä ja puristusta, poskisuudelmaa, veljellistä taputusta hartioille. Emme tunne sinua, mutta täällä on aina ovi. Aina avoin. Täällä me olemme yhtä perhettä. Täällä olet aina terve ja tullut.

Tunnistan monia eläviä, kuolleita ja tulevia. Kasvoja. SS, KK, LL. PH, PS. KN, KM... SK tahtoo nimeni adressiin, tarkoitus on hyvä, hän hymyilee. Uni alkaa etsiä vastausta kysymykseen, mikä on EV. Lopulta heurekoin: Elävien Runoilijoiden Klubi! (Tässä vaiheessa runon kokija kurkistaa esiripun taakse. Onko Hän nyt aivan varma. Joku nyökkää. Unen virheellisyyden ja virheettömyyden kuuluu törmätä tässä. Luulen konfliktin johtuneen vieressä nukkuvan pikkuihmisen yskänkohtauksesta.)

Matka ei lopu koskaan, mutta perille päästyäni näen kolmikymmenpäisen naiskuoron. Banderollien lauseet iskevät: "Nuoren Voiman Liiton Naisvoimaa", "Elämä on Laulu, kirjoitan Sen alle" ja "Spotta ej på golvet". Kuoron keski-ikä lähenee kuuttakymmentä. Olen halvaantua ihastuksesta. Olen tullut. Johtajassa on jotain tuttua, E-L?

Minulle osoitetaan paikkaa MR:n vierestä. Kuoron johtaja ojentaa minulle lyijykynän kärjellä sävelen. Laula tätä kuin ommmmm. Sanat ovat muun alttorivistön kanssa yhteiset: "Alle kalan. Alle kalan. Alle kalan". Olen tullut. Jään tähän.

3 kommenttia:

dahl kirjoitti...

Hauska uni kirjallisista piireistä! Erityisesti nauratti tuo NVL-kuoro Spotta ej på golvet-kieltoineen...

TM kirjoitti...

Tää on mahtava! Timangia!

sirpa kirjoitti...

nyt vasta huomasin täällä lukijain kommentoineen. kiitosta. uni OLI hauska. suorastaan kunnioitusta herättävällä tavalla peljättävä...