keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006

vain toteamus

miten minä odotan, että olen vuosia paljon
vanhempi, että olisin jotain
kirjoitettavaksi



(oikeasti minua ärsyttää se E.Paasilinnan suomalaiseen sieluun iskostama "pitää elää sellainen elämä, että..."- ajatus, mutta välillä kuin nyt tuntuu, että siinä on vinha perä. elää konkreettinen elämä, pelkkä pään kokemus sielun vaiva ei riitäkään sanan jalostajaksi.)

7 kommenttia:

matkalla kirjoitti...

"..pelkkä pään kokemus sielun vaiva ei riitäkään sanan jalostajaksi".

oho vau.

matkalla kirjoitti...

mä luulen, että pointti on se, että ei saa ajatella olevansa tavallinen. pitää ajatella olevansa hyvin erikoinen. pitää ajatella elämänsä hyvin erilaiseksi. ja sitten pitää elää sitä.

sirpa kirjoitti...

tai sitten erikoisen tavallinen.

itsensä ajatteleminen erikoiseksi käy helposti itsen ylentämiseksi ja siitä taas elämä tuntuu antavan piiskaa.

toisaalta ylentää itsensä voi myös alentamisen kautta, mitätöimällä, marttyyriuden kautta. sekin on tuttua. myös siitä saa piiskaa.

toki sanaa voi ruokkia/ tulee ruokkineeksi monella muullakin tavoin, kuin elämällä. kirjoitetulla sanalla.

tää on tätä. pyörimistä ympyriäisenä ympyrää. oman navan ja laajempien ymryröiden.

matkalla kirjoitti...

kuka kissan hännän ja niin edespäin.. ei tuollaista voi pelätä, ei voi, jos on taiteilja, mitä sinäkin olet. jos on ylennettävä, sitten ylennetään!

matkalla kirjoitti...

taiteelliseseti katsoen ei ole mielenkiintoista, että näkeekö ihminen itsensä ylhäällä tai alhaalla. mielenkiintoista on ainoastaan taide, jota se synnyttää. siinä mielessä asenne on joka tapauksessa erittäin nöyrä.

sirpa kirjoitti...

sanoit hyvän toden sanan, matkallainen. tämä liittynee siihen "kävellessäni katson maahan"- teemaan sekä turhautumiseen, kun on niin paljon, mutta aikaa niin vähän. kun on itse niin paljon (eli kyllä täältä löytyy ylentämistä), saati kaikki muu tarjonta. ja kuitenkin on pakko tyytyä pieniin ympyröihin, koska on ne itse rakentanut. niin, että sanastakin on rakentumassa vankila, koska sitä on liikaa.

vähempi olisi vapauttavampi tilanne.

matkalla kirjoitti...

höpsis huptska, avaruus on löydettävissä. pitää vain luopua muureistaan. hengittää.

ajattelin kun olimme käyneet tämän keskustelun tähän asti, että jos aikoo olla taiteilija, pitää uskaltaa olla taiteilija.

sä olet taiteilija, mutta et ihan uskalla.

mut siis sivumennen sanoen sulla ei ole vaihtoehtoja, sä olet, joten parempi vaan myöntää se- ja hengittää.