keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006

Runotorstai

(Runotorstain viikon aiheena uudistuminen tai uusi.)


Hän luo itselleen maiseman kävelemällä sisään
Karmit eivät jää längiksi kaulalle,
sirpaleet eivät häntä satuta
Tunnethan, näet kuin tammen, koivun, lehmuksen
juurella hän kirjoittaa lehdille
Pihkaan kastetuin kynsin, satanein sulin
kirjoittaa itsensä maisemaan
Hän luo nahkaansa kuin käärme,
hilseilee eilistä ihoa
Jättää itsestään viestejä vieraisiin sänkyihin,
joihin on kävellyt kirjaillut sisään,
olkipatjoille, lehtikasoihin, nurmille ja tuulenpesiin
Hän saattaa olla nainen,
lihaa luontoa muusaa
äitiä tytärtä siskoa
Hän saattaa olla itsensä kosketus,
mutta hän on vain ohikulkumatkalla
kuvaan, jota kävellessään luo
Piirtää nahkaansa vaihtaa väriä,
kaihtaa samaa polkua ikkunaa

14 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Kiitän ja kumarran. Pidin paljon.

Sarah, runoilijan päiväkirja kirjoitti...

Tässä on paljon hyvää! Inhoan jo bloggeria, en saa sanotuksi mitään kun teksti ei ole edessäni. Ehkä jättäisin sulat ja lasinsirut vähemmälle samoin kuin (mikä muoto tämä on kieliopillisesti?) kastanein kynsin, satanein sulin- muotoiset lauseet. (Olen suoran sanajärjestyksen ystävä.)

Joka tapauksessa, tämä oli mukava luettava.

Liisa kirjoitti...

Tässä on uudistumisen prosessi koko ajan menossa - tunnelma.

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis, erilainen omakuvako vai muuan uudistuminen ja parantuminen.
Tykkäsin.

Anna-Elina kirjoitti...

Mä siis olin se edellinen,en osaa näköjään kommentoida tässä bloggerissa ihan sujuvasti.
Olisi muuten hauskaa nähdä tämä prosessi triptyykkinä.

sirpa kirjoitti...

Kiitos kaunis Tui, Sarah, Liisa ja Annatseeni. Tehtävä oli viehättävä ja aamu hyvä runon synnyttämiseen!

Sanajärjestyksistä olen aiemminkin saanut piiskaa. Ehkä se on minun ominnaisinta itseäni, valitettavasti (tai vallitettavasti?).

Ja voi. Minäkin haluaisin tämän triptyykkinä nähdäkseni. Sellaisena, että sivutaulut kääntyvät saranoin keskimmäisen päälle, tarpeen tullen peitettävä ja piilotettava uudistuminen. Ehkä sinä, Annatseeni, sen innostut maalaamaan..?

Louhi kirjoitti...

Tykkäsin!

Uudistumisen personifikoituminen saa runossasi miltei myyttisiä ulottuvuuksia.

matkalla kirjoitti...

oh joo, mä en käsitä miksi sanojen pitäisi olla tietyssä järjestyksessä. ihan pepusta!

uudistuminen.. hummm. ehkä munkin pitäisi kokeilla.

runo oli makea, siinä oli niin paljon ohikulkemista.

matkalla kirjoitti...

oon vaan tällä hetkellä jostain syystä allerginen uudistumiselle.

Miss Foxy kirjoitti...

tulee mieleen vierge moderne ja lause...jag är ett nät för alla glupska fiskor...kun kirjoitat että on tulossa monista sängyistä...

: )

tuulisuoja kirjoitti...

Tanakka tunnelma, pitää otteessaan! Onnistunut kokonaisuus, liikkuu kaikkialle, liikkeessä hyvin. Intensiivistä herkkyyttä.

sirpa kirjoitti...

miss foxy. tarkastatteuani mitä "glupsk" tahtoo sanoa... ja verrattuani ymmärtämääni saaritsan södergran- suomennokseen olin hyvin hämmästynyt, että "modernista neitsyestä" on tuo säe mennyt minulta aiemmin ohi. jälleen sain todeta miten "en minä ole nainen. olen neutri." iskee. kiitos muistutuksesta. ja siitä, että sanani toivat tuon mieleesi. jännää!

ja tuulensuoja. kiitoksia sanoistasi.

Anna kirjoitti...

Mutta siis voiskiko runo olla triptyykinä saranoineen päivineen?

sirpa kirjoitti...

Juu. Eikö. Eikö triptyykki josku alkuaikoina, alkukirkon aikoina, ollut tuollainen saranoitu..?