Lentokalaparvi

Jossain putoaa lintu,
kerrot minulle lätäkköön hukkuvan meren,
miten syvällä on yhtä kuin tukehtua,
miten pöydän ympärillä on aina yksi tuoli liikaa
ja yksi tuoli liian vähän,
milloin maisema on sopiva pudota sisään kuin ikkunasta,
tanssiva ruokailuryhmä helisevin evin,
ilosta sitkas siima ja pyörivä nukke.
Lennätän kuuta kuin leijaa,
jokaisen sanan äiti on lentokala:
tahdoin heidän, heidät, heidämme painavina sanoina.
Tahdoimme, porakaivoimme, silmät, laivat, suonet, virrat,
kevyille joille siivet kuin saaret.
Sinä olet lintu, sinä kysyt ne kiinni
jälleen kysyt kuinka hankeen voi hukkua
ja sänkyyn, aurinkoon, metsään.

Yön alla on ruuhkaa, pysähtymispakko,
mahtuminen täytyy tehdä liikkuessa,
lähestytään pitkään kyljet avoinna.

Simpukalla on siis jalka ja saranoilla avara varvas,

huokaus terästyy langaksi avantojen väliin.

Perimätietoutta (,jonka olisin toivonut lukeneeni jo jo lahjana 2004)

Kirjekuoren kääntäminen avaamalla liimatut saumat ja liimaamalla ne uudestaan kiinni toiselta puolelta säästää huomattavia summia varsinkin sellaisissa paikoissa, joissa kirjeenvaihto on suuri.

Spriitahrat maalatusta lattiasta häviävät hankaamalla niitä etikalla tai sikarin tuhkalla.

Pitkät tummat ihokarvat käsivarsissa, säärissä tai ylähuulessa voi valkaista vetysuperoksiidilla.

                           Daalioista ei ole kovinkaan pitkäaikaista iloa maljakkokukkina, ellei veteen pane puolta teelusikallista aspiriinia.
                                                                           Härskiintynyt ruokaöljy tulee jälleen hyväksi, jos siihen sekoitetaan hieman magnesium hybrokarbonaattia ja veitsenkärjellinen magnesiumia. Dalmatialainen hyönteispulveri on osoittautunut varsin tehokkaaksi sokeritoukkien hävittäjäksi.

Joustinneule poikien golfhousuissa on huomattavasti käytännöllisempää kuin soljet.
            Arvopaperit on varminta sulkea rautalippaaseen, jossa on hyvä lukko.

Huonot vehnäjauhot ovat hyvin valkeita tai sinertäviä ja niissä on usein mustia pilkkuja. Hikinauha pestään erikseen bensiinillä ja perunajauholla ja ripsinauha joko käännetään tai uusitaan kokonaan. Liinavaatteet tulevat hyvin valkoisiksi,

jos pienessä kangaspussissa pannaan niitten mukaan kiehumaan rikottuja munankuoria. Lattian lakaisemin käy parhaiten käyttämällä pölyn kerääjänä sahajauhoja tai talvella pakkaslunta, perunan, lantun, nauriin tai omenan kuoria, kaalilehden jäännöksiä ym. pieniksi paloiteltuina, mikäli näitä ei voida käyttää eläinten ruoaksi. Kun annamme kukkavihon matkallelähtijälle, pitäisi meidän samalla antaa hänelle raaka peruna.

                                                Hyvän huopahatun voi myös haitatta kääntää.

Jos kasvoissa on vähän ihokarvoja saadaan ne häviämään pysyvästi polttamalla jokainen karva erikseen sähköneulalla. Tämä on ainoa varma keino, jollei halua turvautua alati uudistuvaan parranajeluun.

Desinfioinnin jälkeen kirjat on tuuletettava. Vielä parempi keino on silittää jokainen sivu kuumalla silitysraudalla.


Joka naisen niksikirja. Wsoy 1951.

Runokritiikin rajoilla/e

" Tuli&Savu kutsuu kaikki itsensä runoilijaksi ja/tai kriitikoksi tuntevat kokeilemaan runokritiikin rajoja sekä pohtimaan vaatimuksia, joita runokritiikki kohtaa tultaessa 2010-luvulle. Onko kirjallisuutta lähestyvä kritiikki vastaus runokritiikin kohtaamiin ongelmiin? Kykeneekö metaforisuudestaan juopuva lukutapa tekemään oikeutta runon toiseudelle? Miten käy runouden arvottamisen? "

Kutsu ja taustaa Tuli&Savun nettisivuilla

sekä ehdotuksia kritiikin kohteista.

Siltailta

Kaipaan sinua kasvamasta sydänkaarelle,
pidän kiinni pienestä mustasta joutsenesta,

kun olen oikein helppo, kuunsilta,

ilosta puhdas ja surusta viisas järvenläikky,
suljen pelkosi kaappiin.

468. lihas

Pistelen mullaksi tämänkin yöpöydän.

Siemenpuu

Kansikuvan puhalluskukasta muistat sattumuksen,
pyydät sääksirikolta pehmostinta.
Sinulla on hyvä pipi löytää uuteen pesäpuuhun,
lepattaa siipivaellus ajatuksin, miten minäkin
join, puroin, merin,
huolin, juurin, haaksin,
näin laivareitin linjamerkin päällä on lähellä.

Rakkaus on, luo(mu)puu.

Seudunhakuilmoitus

Kahlaajalintulautatarhaaja        ottaa paikan.

Majakka

Olen vuotanut risteyksen joka on ilta
tuhannesti olen ollut mustikkamehun värjäämä nousuvesi,
olen pysähtynyt valoissa aiheuttanut ketjukolareita
kuunnellut, kuinka unet ovat aistit minuun auki,
potkivat peitot ja heräävät kylmään, jos suunnittelen jotain muuta.
Tänään suunnittelen jotain kuin kuuta, nielaisen valon,
kuuntelen kuinka vatsa soi varattua
ja yölintumyrsky evakuoi itsensä,
parveilee äärettömän molempiin silmukoihin.
Tänään ihmisen muotoinen puu puhaltaa rannalla huiluna,
kiertää tarkoitukset kaukaa.

he löysivät hänet luonnottomaksi, nukahtamaisillaan,

    puolikkaat lapset kahlasivat käsipohjaa, jalkapohjaa, äkkisyvää,

kutsuivat kunnes meri pystytti hänet kuumaisin purjein

    sormet mudasta mykkinä, ja linnut

ja rannat viettivät aamuun

    pesivät korvat umpeen kuoriutumattomia unia

Omenapuu (ja banaani on jättiläisyrtti)

1

Viikkoja sinä etsit appelsiineja, ostat appelsiineja, kannat, kuorit sormet keltaisina syöt appelsiineja, kunnes ystävät huomaavat jotain muuttuneen ja muuttuneena palaat kotiin. Jatkat etsintöjä, kuukausia, etsit uusia lajikkeita ja tuontimaita, mutta luomuappelsiineistakaan et sitä löydä. Ystävät kertovat sinun muuttuneen ja muuttuneena palaat kotiin.

2

Hänen on löydettävä se ja istutettava.

Hänen on löydettävä se, jotta hän voi lähteä.

Hänen on löydettävä se ja istutettava multaan,
jotta hän jatkuu, jotta hän voi lähteä.

Jos hän löytää sen hän ei voi lähteä heti.
Hänen täytyy ensin varmistaa, että se on alkanut itää.

Jos hän löytää sen ja istuttaa ja se alkaa itää.

Jos hän löytää sen ja istuttaa sen ja se alkaa itää,
hän haluaa nähdä kuinka se varttuu, oppii kävelemään,
puhumaan, kuivaksi, tarhaksi, kouluksi ja loppututkinnoksi.

Hänen on löydettävä se, jotta hän voi löytää niitä lisää.

Hänen on löydettävä se, jotta hän saa syyn jäädä.

3

Silloin kun minä olin siinä iässä, oli appelsiineissa vielä siemeniä.

Maininnan Arvoista

Viisivuotiaani ennusti, että talvella tulee paljon lunta, "koska noita punaisia marjoja on noin paljon". Marjojen runsaudesta tai ttomuudesta en toki ryhtynyt Walterille nuivailemaan, mutta iloisesti yllättäneestä aamuhetkestä kiitos kuultaa mummille ja Kotipihlajalle.


Runokuu jatkuu tänään mm. Poetry Slamin ja Kiilaklubin merkeissä.

on tehnyt kierroksen, kukat toimivat lisääntyvät imperfektit.

Rosmariini tuoksuu kasvoille olen tuoli kaislikossa.

Kuu tanssii pyöreänä yönä *

Tänään se ampaistaan, runorakettispagetti kuuhun. Runokuun runsaasta tarjonnasta olen aikeissa päästä osallistumaan tänään alkavaan Poetiikkakonferenssiin sekä Runomarkkinoille (mainosmainostusta eli mahdollisuus lehteillä Tulta ja Savua molemmin puolin Mannerheimväylää). Mummin ystävällisellä poikasavulla tiistai-illan telttailen Huvilassa. Runokuuni päättynee torstaihin, jolloin runoutta laivan täydeltä Poetry Slamin ja Kiilaklubin merkeissä. Pariin otteeseen olen viikon aikana itsekin nousemassa lavalle, eri kivaa, nähdään.



* Kirsi Kunnas: Siilin kuutamo.

r o s k a k a u p p a

rasmus 3v

Alku/pää/oma

Heinäsirkat sirittävät, parkkipaikalla se on hihnojaan nitistävä auto.
Takajalat hankaavat horisonttia kuristaa, tärinän syyt kaukana lähellä.
Ilma käy hengityksestä raskaasti, kuten tapana on, kuten sininen hetki
on, laveerattava sydänkuulto lyöntiensä läpi. Kengitettävä pegasos,
kuultava tärisevä sydän, syytön, parkkiruutujen rasteroima maisema.

. . .

Suurin osa maailmasta on vanhaa, kauan sitten valmistunutta; näkyvää
vähemmän kuin näkymätöntä. Vaikka yö on tyyni, raskas ja liikkumaton,
tuntee miten myrskyt vaeltavat ryskyen taivaanrannan takana.
Tytti Parras: Pensionaatti (1988)

Kolmansin sanoin Päivistä ja Öistä

Kierr//llän (kyllästyä ympäri)

jäljen jänteet, auran hämärän pimeän,
vasta veistetyn saaren aallon,
veden matkalla jähmettyneet päivät,
lehtiä tuulenkiertämät jäljet, yön jäsenet,
siivet, piikkiset kaarnalaivat,
tulitikkujen pilven, lasten lähellä taivaan.
Niin sauvat huhuavat, lakkaavat, kasvavat, pitävät
puolustusmenot matkustelevat, hyppäävät
sisämaat, kun monet takaa näkyvät viriävät uurtamille,
tuloavat tekevät tulleet,
kengät, sirpaleet,
monet lävistävät ikkunat.

- Millainen? - Pääskynen.

Kesytin valkoisen suden hetken,
rakastin kesäöisen rypsipellon hulluudella,
soin väkevästi kuin lintujen pesäpuu.

Paluumatkalla ratsastimme kaupunkiin,
jossa palmut pudottivat kasteisimmat lehtensä.
Hedelmälepakoiden lento sanoi hyvin on,
ja pääskynen kuoriutui pääskyseksi jälleen.

. . .

Nimenomaan adjektiivit ovat ihmisen keksintöjä, hänen kuvitelmiaan,
esimerkiksi sellaiset kuin "helppo".
Eeva Kilpi: Naisen päiväkirja (1978)

Väliaika

Haavat eivät enää/vielä kuki.

tSirp

Mieletön ilma sivuaa hänen

aroilla rytmikkäät varpuset.


(Arvet hypähtävät Barcelonaan ratkomaan lepoa. Kuten tapoihin kuultaa, Harventaja toivottaa lukijoilleen kesää, pesää ja muuta hyvää.)

Äidiltä tyttärelle: toisinto

siitä kuinka meri maata rakastaa



Sinä aamuna löysin polulta vetäytyneen meren
tuhatvuotisten keuhkojen rytmin ja lantion
vaivattoman asennon aallota auki.
Katsoin sulaan sopuun etanat ja kotilot,
kuka merestä kuka metsän sisältä siihen,
ja tiesin olevani syvällä kuin juuri,
pinnalla kuin vasta avautunut lumpeenkukka,
täydellisenä, kuin saari, ja siinä

se makasi kalan ruotona lenkkipolulla,

eikä se ollut yksin, se kalanmuotoinen saari,
siinä se taas oli, se harakka.
Pudotit jotain, se sanoi,
nappasi ruodon ja lensi pois.

Sinä aamuna kuulin kuinka meri maata rakastaa.
Kuinka meri siinä metsässä eli, hyväili viemättä mukanaan,
aaltosi tuhansia vuosia, ja edelleen se aaltoaa.

Luke/umaa

Varpusmetsistä tiukkuu niukka viola.

Turha luvata sekoavansa, oksat ovat ilkeään asti oikeassa

mitä lehtiin tulee, valaisevat varjot.

Leikin basistia,

yskin palavia lintuja.





Väristettynä: Väinö Putkonen: Päivät ja yöt (1962)

Perunateatteriss/ta kuultua

että jos ei se suht kivuttomasti irtoo ni mä kyl heitän pois ja otan uuden.


"todellisuudessa" "esiintyivät" lisäksi sanat "paska", "hanska" ja "nylkyttää".


Samanaikaisesti toisaalla:

- Torilta ostettiin siemen, Timoo tais olla.
- Kiusallanikin ostan mielummin kaupasta kun syön noita anopin paskassa kasvattamia.
- Mie olisin jo lopettanu mutta isännän mielestä ne on kasvatettava itse.
- Sitten kun jokaisella perunanviljelijällä on oma lehmä, minäkin kasvatan pottuja.


Ja toisaalla.

Perunahanskat hankittuanne perheessänne kiistellään enää siitä, kuka teillä saa pestä perunat.