Väliaika

Haavat eivät enää/vielä kuki.

tSirp

Mieletön ilma sivuaa hänen

aroilla rytmikkäät varpuset.


(Arvet hypähtävät Barcelonaan ratkomaan lepoa. Kuten tapoihin kuultaa, Harventaja toivottaa lukijoilleen kesää, pesää ja muuta hyvää.)

Äidiltä tyttärelle: toisinto

siitä kuinka meri maata rakastaa



Sinä aamuna löysin polulta vetäytyneen meren
tuhatvuotisten keuhkojen rytmin ja lantion
vaivattoman asennon aallota auki.
Katsoin sulaan sopuun etanat ja kotilot,
kuka merestä kuka metsän sisältä siihen,
ja tiesin olevani syvällä kuin juuri,
pinnalla kuin vasta avautunut lumpeenkukka,
täydellisenä, kuin saari, ja siinä

se makasi kalan ruotona lenkkipolulla,

eikä se ollut yksin, se kalanmuotoinen saari,
siinä se taas oli, se harakka.
Pudotit jotain, se sanoi,
nappasi ruodon ja lensi pois.

Sinä aamuna kuulin kuinka meri maata rakastaa.
Kuinka meri siinä metsässä eli, hyväili viemättä mukanaan,
aaltosi tuhansia vuosia, ja edelleen se aaltoaa.

Luke/umaa

Varpusmetsistä tiukkuu niukka viola.

Turha luvata sekoavansa, oksat ovat ilkeään asti oikeassa

mitä lehtiin tulee, valaisevat varjot.

Leikin basistia,

yskin palavia lintuja.





Väristettynä: Väinö Putkonen: Päivät ja yöt (1962)

Perunateatteriss/ta kuultua

että jos ei se suht kivuttomasti irtoo ni mä kyl heitän pois ja otan uuden.


"todellisuudessa" "esiintyivät" lisäksi sanat "paska", "hanska" ja "nylkyttää".


Samanaikaisesti toisaalla:

- Torilta ostettiin siemen, Timoo tais olla.
- Kiusallanikin ostan mielummin kaupasta kun syön noita anopin paskassa kasvattamia.
- Mie olisin jo lopettanu mutta isännän mielestä ne on kasvatettava itse.
- Sitten kun jokaisella perunanviljelijällä on oma lehmä, minäkin kasvatan pottuja.


Ja toisaalla.

Perunahanskat hankittuanne perheessänne kiistellään enää siitä, kuka teillä saa pestä perunat.

Kukkien hetki

Heikot katkeavat kesään vahvat vahvistuvat syksyyn.

Laulu kylmistä huoneista

Tästä: Seinien vilu puistattaa.
Tähän: Anna kaikki se pois.

Tästä: Seinien vilu, kuiskaa maa.
Tähän: Anna kaikki se pois.

Kuoro:

Kahvinkeitin ja kokokeramiikka,
värityskirjat, ensikengät, sängyt
:,: kaikki tämä tietävä tavara,
tämä tuhkasta tuhkaan lipeä
tämä tuhkassa tärkeä tämä :,:

Tästä: Kunnes olisin ja ketään.
Tähän: Kunnes olisit ja sinä.

Tästä: Heittää kaikki ja puolet
Tähän: ajan puoliintua, patsaat.

Kuoro:

Eevat, Karit, Helvit, Väinöt,
Helenat, Juhanit ja Hannut
:,: kaikki tämä tietävä tavara,
tämä tuhkasta tuhkaan lipeä
tämä tuhkassa tärkeä tämä :,:

Pääsyykoe

Sinä et ole kolmeen yöhön tarvinnut 1)   tuttia, kohtua
sinä et ole kolmeen vuoteen tarvinnut 2).


I A) Määrittele yö tunneissa, kymmenissä ja vuosissa

B) Määrittele vuosi öissä, tunneissa ja kymmenissä

II Valitse joko 1) ja 2) tai 1) tai 2)

Jos valitsit ja tai tai tai ja ja tai ympyröi

A) muistanut       a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

B) tahtonut         a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

C) kysynyt           a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

D) pyytänyt         a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

E) nähnyt            a) muistaa
                          b) kaivata
                          c) kysyä
                          d) pyytää
                          e) nähdä

lennosta II

että hyönteisiä on niin ylhäällä että linnut suut auki,
että niin syvällä että valaat

lennosta I

Kuunnellessa aaltojen herahtamista rantaan siellä missä en ole,
en ole varma miten olisin hitaasti kukkiva puu, unohtaen vai muistaen,
kun kukkivia puita on vähän tai kaikki ovat, odotusta vähän tai kaikki,
kun sinussa vielä on hetki jäljellä korvan takaista, trooppista
luomistuoksua, pehmeästi pyörteilevää minähiljaisuutta
viipyä suuren syksyn odottamattomassa, perhosessa meren yllä.

(Ylimääräytymisestä)

Olen löytänyt korun, olen etsinyt korvan.
Olen löytänyt ihon jota asua, etsinyt symmetrisen saaren.

Olen löytänyt pesän jossa syntyä kerta. Kaksia kerta, ja kerta

kaikkisen olen, fraasinut happea, kehrännyt neidonhiuspuussa,
ollut luostarien erityisessä suosiossa.

Olen kertonut iltasadun, kertonut ensimmäisen sadun.

(Parrasvaloista)

Ennen kuin tulen nähtäväksi miksi haluan olla lintu annan meren
pyörtyvin vyöryin kiharoida varpaat tukevanpohjattomaan rantaan
kuin leikkien valinnalla kilahtelen leipäkiviin, hämmennyn pullaviipaleisiin.

Häpeänpehmeä ilakoi anna aaltojen loihde anna kahlaajalinnun kokoinen kaari.

(Martinson ei tule )

Toisinaan tuntuu että ainoa viisaus minkä voi elämässä saavuttaa on reuhtovan mekaanisen nuken äkkiä tavoittama syrjästäkatsojan-hymy - -
                                                    Aila Meriluoto. Vaarallista kokea. 8.3.1961



Hän kirjoittaa väärällään oikeuksia,
silmukoi pylväitä, palmikoita, kaunokaaria,
aksentteja oikein nurin oikein
vaihtaa mullat vaikka vuodenaika on väärä,
katsoo monitorista tyhjää kohtua,
rakentaa hymyn hyvin voivista munasarjoista.
Hän käy kiitollisesti nurin,
kuorii, kehrää, keloo, meloo,
muovii, luovii, unelmoi,
todistaa hänellä objektiivisesti itsensä läpi.
Krooninen haikeus kasvattaa oman saaren,
nytkähtää omistaan huvitettuna, hyvitettynä.
Hän täyttää puutarhan kahluualtaalla,
pystyttää keskelle kukkatornin.

Juhlatulimainos

Viisi++kymppisiä juhliva runouslehti Tuli&Savu 2/08 on ilmestynyt.


Juhlat, julkaiseminen, kirjallisuuslehdet:

PÄÄKIRJOITUS

JUHLARUNOT
Eino Santanen: Juhlan paikka
Karri Kokko: Pankaa lehteen ruusuja
Silja Järventausta: Puhe
Buddhadeva Bose: Kalkutta

JUHLAPÄÄKIRJOITUKSET
Markus Jääskeläinen: Nimeä tekemässä
Tuomo Karhu: Yhden aikakauden alku ja loppu
Johanna Venho: Korppuja ja ruohonjuurta
Janna Kantola: Paras pääkirjoitus koskaan
Rita Dahl: Kulttuuri kutsuu, onko runoilija linjoilla?
Leevi Lehto: Tsunami sormustimessa
Miia Toivio: Katkon jälkeen
Teemu Manninen: Runouden rappiosta
Harry Salmenniemi: Puolikkaita runoilijoita

RUNOJA
Tommi Parkko
Sirkka Selja
Vesa Haapala
Bella Gusarova

RUNO&KUVA
Janine Rewell & Lotta Nieminen: Historian havinaa

LUEN – UbuWeb
Karri Kokko:Varastettua tavaraa

KLASSIKKOKIRJALLISUUSLEHTIÄ
Athenaeum
Littérature
Le surréalisme au service de la révolution
Yellow Book
L=A=N=G=U=A=G=E

TULENTEKOA
Kristian Blomberg: Runon kehykset

Jyrki Heikkinen: Sivuja

ARVOSTELUT
Nuori Voima 1/2008
Anna Halmkrona: Kolmas sotaleikki
Jukka Viikilä:Runoja
Juhana Vähänen: Avaa tule
Aki Salmela: Tyhjyyden ympärillä
Risto Oikarinen: Katumusharjoituksia

Jos sepelkyyhky nyt
on päättänyt pesiä parkkitalon
katolla tai puussa se kai
ei ole minun ongelmani.

Saarella on vaarilla on äiti

Saarella on vaari ja niin alkaa tämä jossa mantereet rakastavat toisiaan,
joka säilöö ensimmäiset spriihin ja aloittaa uudestaan, joka on kultakalojen lasipurkkihautausmaa saaressa tammen juurella

nimetön kasvi kysyy kuka ketä kylmää, saaren pinta-alasta ei ole vielä päätetty,
kaikki on, mahdollista olla kerrassaan, puhjeta merestä murroksesta
ikään kuin aikaan, oppia dokumentista luonto, ottaa luonnosta vaarin

salkku tekee siirtoja kuin pelaisi shakkia huonekasviruukuilla, tekee hyvin, katsoo ensin, katsoo laihtuneita ikoneita, jumaläitejä, poprankoja,
hameita vaari osaa morsettaa:

saarella on, vaarilla on, äiti on meri on uni
(on uni on meri on uni on meri)
istuu polvella ja istuttaa saippuamarjaa.

(Värinä)

Se haavoittuu likaisesta ja happamasta vedestä,
se on simpukka, periaatteessa
sen ikä voidaan laskea kuoren kasvurenkaista.

Olen käynyt keskusteluja saarta ympäröivän veden väristä:
merihevosia kissakaloja, klovnikaloja valaita haukia,
sinilevää saimaannorppia, magrovejuurakoita jokirapuja.
Päätän sekoittaa veden kuin parfyymin.
Mustahuotraa pyydetään syvistä vesistä,

päästyään valoon sen silmät räjähtävät auki.
Olen hankkinut mikroskoopin ja ulkomuodottoman nisäkkään
tutkiakseni miksi värit tuoksuvat:

vesinokkaeläimen maito erittyy ihon huokosista, ne saalistavat
tarkkailemalla lihassupistusten tuottamia sähkökenttiä.

On kaksi voimaa, jotka siirtävät saaria. Toinen on metrisen palmuvehkan juuripaakku, pehmytosiani paleltaa, toinen sanoo pyyhkimään.

Merkintöjä saaresta ja sen kesästä

Tarinassa laiva katoaa eikä sanota
mitä sen jälkeen tapahtuu.
Eläimet pelottavat, välittääkö aurinko. 1)

. . .

Olen kiitollinen vesi ja kelluntaliivit,
vastakuoriutuneen ympärillä uidut renkaat,
kaulat kaarella merimetsoja ja meduusoja, 2)

vihertävää silmää ja sulaa kivettynyttä katsetta,
punaista kuin jalkojen haavoista maahan tarkoitettu,
takaisin sinne missä kivi vielä virtaa, 3)

(missä) poskipäiden hedelmät mätänevät auringon
polttamalla nurmikolla, jotakin kuollutta,
vettä, joka on seisonut liian kauan, 4)

"kaikki nukkuvat tai ketään ei ole",
kaksi simpukkaa paidan alla tiedän,
mikä puu kaadetaan tänä vuonna. 5)

. . .

Valitsen puut ovat minun
kansaani eivätkö he nostakin juurensa
ja kietoudu minuun kysymään neuvoa. 6)




1) Merkintä kesällä 2001
2) Kesällä 2007
3) Kesällä 2006
4) Kesällä 2007
5) Kesällä 2007
6) 19.6.2008

Taivas paikasta kahluualtaassa ja liimaa

Kotiotsalla tuulee, ovet paukkuvat, ripset itsestään
selvinä itkusta tärkissä, tärkeinä kuin havupuut.
Olen niin korkea, korkeaotsainen syvällä,
olen merinisäkäs otsalla,
katedraali ohimoluilla, vallihaudoitettu linnake,
jota ruusuikkunan sanahelinä sateella imartelee.
Yritän rakastaa tätä luontoa korpien kätköissä kaupunkien,
ikkunanpuitteet turpoavat narinaa, vettä rantaa raskaampaa.
Olen tarkkaan suukovera,
koputus pitkospuilla, suosilmäinen isku lähteen paikasta,
ja kaivon ja reunakiven, alttarin ja ampuma-aukon,
kaapit olen varannut arkuiksi.
Kaapin paikasta kuvitan huoneen kylpyammeella ja putkimiehellä,
arkaaisilla sormilla aroilla akaasioilla.
Olen lähdetetty näihin vesiin, metsiin,
upotettu renkaisiin joita runebergien saranoista pinkovat pikkukivet.
Renkaat laajenevat, minä laajenen, sinä suostut tai soistut,
kutsut tai kutistut, lanteilla tuulee jo,
rankkaa kuivaa sadetta, pimeää juoksuhiekkaa,
vuodenaikoja kuin muurahaispesiä.
Sanat ruuhkaavat, katutuuli koittaa korvia, asfalttikiilto huulia,
mikä sinussa on niin ihme, että siedän jokaisen uuden
lopun ennen alkua, korjauksen ennen tulvaa,
kosketuksen ennen lupausta, ennen piha-arkkitehtia,
ennen pihaa, arkkia.

Korpi-imarretta kytyturpee/assa

suoimarrel/ttu

Keuhkot(on)

häkäel&ty

Tuutulaulun jäljillä

Kysymys on maidon määrästä silmissä,
etumaidosta, takamaidosta,
kokomaidosta kurrista korvikkeesta,
koskien juoksevista sumukuduista, maitosumuista,
hautakalojen valkeasta kultalastista, laivojen kuumista
ruumista, kuunnella ylen immanentti
ympäri imeltynyt ketta kellarista,
hamuta suuhun jokien vieri,
pintojen kaiku seinäpiirroksista kalliomaalauksiin,
tatuoitujen nännipihojen huokausten siltojen partaalla partaa
itävien ylä ja ala
juoksujen luomien kertojen
huulet, pihat, tiehyeet.

Matkustan taaksepäin pyörin minusta ornamenttia horisontista huoneistoa
virtaan hyvältä tuntuu liisterissä tapetinpehmyt olotila,
vedän maata rintani peitoksi liimaan mitä minulla on
peiteltävää lapsia kaupungeista kaupunkeihin sattumia.
Jos pysähdyn olen vapaaherran erämaamökki kattohuoneistossa.
Jos pysähdyn outo vesi pääsee vapaaksi herään liian
vieraassa kaupungissa sanoa sinä
teet minut surusta rakkaaksi.
Jos pysähdyn sinä tulet hakkuuaukiot pesit linnuista seuraavat jumalani

miten olen syntynyt linnuista seuraavat synnyttänyt
matalamieliset pellot ja lupiinirinteet seinille.

Onnenseula on ruusun
piikkilangasta solmittu.