kirjaSin

Tuli&Savu 1/09 on ilmestynyt.

Tutustu sisällysluetteloon ja lue Mikaelin pääkirjoitus.

Jyrkäänne

sisäänhengityskallio
hengityksen pidättäminen rannalla katettu pöytävuori
laulaa ilmaa pidätellen synnytystuskissa kevät

runsas ilman vuotaminen äännön aikana on kolmisäikeinen lämmin lanka

uloshengityslintu
sisäänhengityskallio

äänihuulten poksahtaminen auki kalvojen läpi ruukun

laulaminen ilmaa pidätellen olet myös viimeinen

uloshengityslintu
sisäänhengityskallio

rento vibratopurkaus jäätikön alla

Kaksoisolento

Olet kaukana kotoa, kehit yhä kauempana kunnes kimallat ilmaa,
ääriviivasi kultaa hiuksissa permanentti-
tussilla rajatut silmät, joita tunnustat.
Ja lapsesi pukeutuvat ilmapalloon.
Ja lapsesi pukeutuvat huuliin.
Lapsesi pukeutuvat perintötekijöihin
ja lapsesi pukeutuvat vain siihen mihin muutkin pukeutuvat.
Ja syövät vain marsipaania.
Ne syövät sinut.
Ja sinun lapsesi ovat räjähdys,
mantelishokkireaktori.
Ja kehit yhä kauempana, muuttamatta, muuttumatta. Ja sinua haukkoo henki,
kun valvot yötä joka sinua valvoo. Voit kertoa sen minulle,
sinulla on siihen monivuotiset syyt,
äitienpäiväkakku, ruumis, juuret,
ostoskassi ja kieli,
joka menee rullalle, vaikka omasi ei.

Runoyhdistys Nihil Interitin vuosikokousterveiset.

Kangas pistelee iholla, nyt heti on väliverho.
Odotus painaa sinermän ihoon ja tulppaanit sementtiin.
Pesimisaikaan lasten täytyy varoa vihaisia lintuja.
Kaksitoista lasta aterioivat yläkerrassa,
kiltit saavat jälkiruoaksi suklaamunan,
mutta odotus ei päättynyt koskaan.
Katumus ei päättynyt eikä parannus puhdistanut.
Kun minä olin pieni kiiraa ajettiin hyppimällä polvisukissa narua.
Myöhemmin Maria kertoo vaarien taivaasta ja munivista kukoista,
mutta odotus ei päättynyt koskaan,
eikä pitkänä perjantaina saanut kutsua kavereita kylään.
Kangas pistelee iholla kuin ennen vanhaan.
Linnut ovat ilotulitus rautatieaseman takana.

Rakenne

Asetus (toive: hehkukoon)
Puhuttelu (näky: kun nukut ja poskesi)
Ylevä puhuttelu (toivenäky: oi, vielä kerran)
Kipu (huominen: muuttoauto)
Sopimus (kuoro: muuttolintu)
Kysymys (muisto: kevätjää)
Laskeutuminen (2 näky: mahavaivoista johtuva hymy)
Vastaus (3 näky: laituri)
Lopetus (kuoro: musta lepattava lintu)
Yllättävä kysymys (2 muisto: esikko)

Poikki

eli poikkitaiteellinen kirjallisuustapahtuma ensi lauantaina 4.4. Korjaamolla.

Ohjelmatiedot.

Kukkiva maa II

Auringonlasku. Huhtikuu. Ilta. Viimeinen. Ranta.
Oranssi. Kivi. Pystykuva. Vesi.

Viritän riippumaton veturin kaulaan ja antaudun rantakaunottaren povelle.

Katso meren vaahtoa niin tiedät mistä olet tullut.

Sulta viedään vapaus ja multa. Hauta. Paikka. Järvi. Harppi.
Kuu. Hukkuu. Insinööri. Nukkuu. Varjot. Vaarat. Vesi.

Kukkiva maa

Huhtikuussa tarjoillaan viimeinen takuulla ainutlaatuinen
mahdollisuus kokea nostalginen ja takuulla unohtumaton ilta.
Aurinko laskee sisään perheenäidin kerrostalokeittiön ikkunasta.
Myrkyllinen jäte valuu maan rinnoista.
Se onnesta välkkyvi vihreenä vielä povella ruskean jyrkänteen.
Laulajat valmistautuvat parhaillaan kukkii koko maa -kiertueeseen.
Huone oli pieni ja lempi kaikui.
Nyt olen kuin kynnetön kissa, nousen ja vaellan koneeni viereen.



(Hakupolut Katri Valan Kaukaisen puutarhan Kukkivasta maasta.)

Onnea Kati!

Kati Neuvosen Naku ilmestyy tänään.

Ei tullut takkia, tuli liivi. Ei tullut liiviä, tuli hansikkaat.
Antaa tuolle ja antaa tuolle ja tuolle antaa oven.

Kun valaistusta on vähän tarvitaan pitkiä suljinaikoja.
Aurora näkee värttinän jo kaukaa, mutta kompastuu revontuliin.

Tornikamari täyttyy vedestä tulee vesitorni sortuu tulee maisema.
Tuli syömishäiriöinen prinsessa.

Tässä vaiheessa ajattelimme kotiutua ja laskea vuoteet.
Kaikki kahdeksantoistavuotiaat saivat koettaa kruunua, lasikenkää, stringejä.

Tuli tyynysota, tuli itku pitkästä ilosta.
Haltijatar antoi prinsessalle lahjaksi suuren loistavan helmen.

Adalmiina näkee lähteen jo kaukaa, tulee onnellinen loppu.
Ei tullut hansikkaita, tuli kukkaro. Ei tullut omenaa, tuli päärynä.

Hevostytölle III

Yritän puhua, mutta minulla ei ole mitään yhteistä.
Yritän kuroa umpeen, mutta ne laukkaavat jo kaukana.
Kynsilakalla saa estettyä pahimmat silmäpaot.
Ikinä en ole ratsastanut, mutta unissani ajan moottoripyörää.
Miksi kirjoitan miehestä, vaikka voisin kirjoittaa Bosnian sodasta.
Ikinä en ole ratsastanut, mutta olen muuttunut parempaan suuntaan.
En ollut näkemässä, kun jarrunesteen väri muuttui tummaksi.
En ollut näkemässä, kun en ollut kotona.
Miksi kirjoitan, vaikka voisin olla rento.
Työnnät käden suuhuni, en näe ulos.
Välillä tuntuu hyvältä, kun joku kysyy miten voit.
Välillä kainalo kiristää liikaa venytellessä.
Elimistö kaipaa jotakin ainetta, mutta en tiedä mitä.
Yöksi haluan villasukat ja päiväksi sukkanauhakäärmeet.
Ne viihtyvät kosteikkoalueilla ja kiipeilevät polvia ylös alas.

Hevostytölle II, viat/tomuus

Poislähteneen hevosen kuva on kevyt,
en ikinä sukinut sinua,
en ikinä ratsastanut sinua,
mutta lauloin hoi
hummani hei ja laukkaa ratsu reima,
kerran viikossa äiti pyyhki nihkeällä liinalla pölyt
ja hilehuurretun posliinitamman kavioihin puhkesi lähde.
Minulla oli nuha, sinä olit sarvesta säikky,
sinä tahdoit vain siivet,
koirien nimet olivat Usko, Toivo ja Rakkaus,
mutta sinua ne tahtoivat kaikki,
pikkusiskon kastevesi haihtui pullossa vuosien kasvaessa umpeen,
huomenna mentiin korkeasaareen ja kiikaroitiin taivaalta neliö,
kävin istumassa poliisihevosen selässä ja näin kaksi
metriä korkeammalta:
ne pussasivat ja haisivat juhannusvieraalle.
Miksi Medusan hiukset olivat käärmeet olivat palmikot olivat rastat
(luudan ja hevosen tuliharja puhdistaa sen korkeuden),
äidin katse kivetti varmemmin kuin kamera.


. . .

runotoille ja
Juhani ahvenjärvi. Kahvin hyvyydestä. Sanasato 1997.

Hevostytölle

Suljen oven järkeesi.
Kun minä synnyin, avasin äitini,
viereisessä talossa avattiin hukkunut nainen,
puoliksi maatuneet kaislat kaulan ympärillä, napanuorat
laukkasivat kirkosta kirkkoon, kahvilasta kahvilaan, järvestä järveen.
Hevosen silmä on sinfonia on ruostumattomasta teräksestä valmistettu.
Katselen pitkään, kun sinut talutetaan riimusta, kädestä pois.
Naapurissa syntyy herttainen hevostyttö täyteläisillä huulilla.
Missä olet nyt, kun turistit ovat lähteneet, kuusokea tytär.

Olipa kerran joki

Olipa kerran joki.
Olipa kerran jokisimpukka.
Olipa kerran jokisimpukkahelmi.
Olipa kerran helmi, joka tahtoi nöyrän sydämen.
Olipa kerran tyttö, joka kuin simpukka kasvatti sydäntä.
Olipa kerran kaunis, mutta ahne ja pahansisuinen prinsessa.
Olipa kerran kaunis ylpeä kateellinen prinsessa, joka ihasteli kuvaansa joessa.
Olipa kerran helmi, joka putosi takaisin jokeen.
Olipa kerran huolestuneet vanhemmat.
Pian ilta oli kulunut umpeen, eikä ketään näkynyt tiellä.

Olipa kerran joki, kun sahattiin jäitä, kun kurkotin avantoon, kun kuutioita nostettiin. Maljoja.
Ilta kului, ketään ei näkynyt ja kaikki näkyivät.
Kun keitettiin soppa, kun lapset syntyivät, kun juotiin kaakaota,
kahvia ja konjakkia.
Illalla saapuivat paimentytöt kainaloon eksyi pieni metsä.

Olipa kerran kerjäläistyttö, joka syntyi pakkasessa.
Olipa kerran tyttö, jonka pipossa oli helmelle paikka.

Kun minä väistelin railoja, kun Sigismundin askeleet etsivät,
kun maito loppui kaupoista,
kun Adalmiina oli muotinimi Jasmin Kastehelmi Karoliina,
kun syötiin simpukoita.
Olipa kerran onnellinen perhetapahtuma.

Kun minä synnytin joki jäätyi.
Pian rinta on maidosta täysi, vieläkö horisontti näkyy?

Olipa kerran joki.

"Rikkominen tarkoittaa myös sitä, että ei saa rumeilla, että ei saa rikkoa sanaa, että ei saa rikkoa puhetta."

Walter 5 v.

sävel Tiitiäisen tuutulaulu

Kotiloinen. Aikamoinen.                    (lue myös Ainokainen)
Na(a)vat. Tappurainen.                     (Nowhat: samanmoinen)
Posket tehty omenoista,
otsa puolikkaista kuista.
Silmät on. Kysyvät. Lähdet.

. . .

sävel selkäytimessä?

. . .

Iltapesupisupusu- ja tuuttuut- laulujen ynnä nytsänkyynsiittä- säkeiden luottavaisesta aktiiviluovinnasta kumpuan omistuksen Natalle ja Anna-Elinalle, joiden muistelen myös maistelleen sitä "lainaa vain" -

sekä Henriikalle ja Mikaelille iltalaulutuokiosta, kiitos.

Miksi pääskysen vatsasta löytyi punainen kivi

Miksi äiti kielsi tyttöä astumasta veneeseen
Miksi tahdoit uida vielä kerran saaren ympäri
Miksi jäätynyt kukkakimppu saa sinut surulliseksi
Mistä lapset tulevat äidin vatsaan
Miten meri viettelee sinut
Miksi rannalla on lukuisia baareja, ravintoloita ja ostospaikkoja
Miksi kuukaustisten aikaan ei saa rakastella
Miksi Punahilkalla on niin valtava ego
Miksi viimeistä voitelua ei tehdä lapsivedellä
Miksi Oidipus menee äitinsä vuoteeseen
Miksi metsästäjä esti äidin ja tyttären konfliktin
Miksi pidät enemmän tyttärestä
Miksi heidät vihittiin punaisen vaatteen alla
Miksi heidät vihittiin
Miksi kuivunut morsiuskimppu saa sinut iloiseksi
Miksi uskot että viini muuttuu vereksi, kun nielaiset sen
Miksei merivettä saa juoda
Mistä susi tiesi että tytön kylpyvesi oli jo värjäytynyt hennolla punalla
Miksi jäätynyt meri herättää sinussa tunteita
Miksi jäätynyt susi herättää sinussa tunteita
Miksi kieli takertui jäiseen rajapyykkiin
Miksi lapsi vuotaa verta kielestään helmipakkasissa
Miksi kaduille kylvetään suolaa
Miksi pyöräilet pakkasessa päästäksesi lämpimään porealtaaseen
Miksi tuon tädin kengät kolisee
                              Jotta se pysyisi pystyssä paremmin
Miksi susi täytetään kivillä eikä tule tapetuksi heti
Miksi kohdussa on niin hyvä olla
Miksi simpukan sisällä on helmi
Miksi punainen ristipistolanka tuli muotiin 1850-luvulla
Miksi Atlantis upposi
Miksi sinulla on noin suuret silmät
                              Jotta näkisin sinut paremmin
Miksi sinulla on noin suuret kädet
                              Jotta voisin paremmin syleillä sinua
Miksi sinulla on noin punaiset huulet
Miksi oikea silmäsi vietteli sinut
Miksi heitit sen menemään
Miksi sinulla on noin punainen kieli
Miksi tyttö riisuutui ja kävi alastoman suden viereen
Miksi tyttö ei osannut uida

(Kaukana ulapalla merivesi on kirkasta kuin lasi)

Olen 25-vuotias tyttö ja huolenaiheenani on meri johon uppoan kun nukahdan.
En osaa kunnolla uida mutta en kunnolla hukkuakaan,
tulee tunne että en lakkaa hengittämästä vaikka tahtoisin
ja saan todella taistella alkaakseni vajota uudelleen.
Toisinaan tuntuu kuin huoneeni liikkuisi ja sänkyni olisi vene.
Lapsena putosin veneestä ja satutin häntäluuni niin, että se halkesi pyrstöksi.

(Myöhemmin Andersen korjasi loppua ja muutti merenneidon ilmanhengeksi.)

Täyttäessäni 25 vuotta sain nousta meren pinnalle.

(Ja hän tanssi, Undine tanssi kuin meri itsensä purje.
Hän tanssi päivät ja valvoi yöt, lapaluut törröttivät, nälästä mykät
evät, ja joet valuivat häntä silmiin, ja hän kirosi,
hän kirosi kuin mies miehelle, nainen naiselle susi:
jätän hengityksesi sinulle vain niin kauan kuin valvot.)

Hääyönä kuvittelin hukkuvani kuin kuolevainen ainakin,
tiesin että sulhaseni oli pettänyt minua
täysin anatomisista syistä
jokainen askeleeni oli hengitys ja hengitys askeeleni,
ja jokainen hengitys oli kuin veitsen terällä kävelisi,
koska hän rakasti minua ja veri tirskahteli milloin mistäkin,
mutta ihmisillä onkin sielu,
synnyttäessään hänestä tulee kuolevainen.
Kun merenneito kuolee, hän haihtuu vaahtona mereen.
Minä en osaa kunnolla uida mutta en kunnolla hukkuakaan.
Olen 25-vuotias tyttö ja huolenaiheenani on meri johon uppoan kun nukahdan.

Pojan muisti syntyy isoäidin hautajaisissa.
Aikuinen suru painaa kuin sandaaliin eksynyt kiven siru.
Siru on murheista paras ja maistuu kalliolle.
Sorakuopalla mies painaa kaasua, istuu edelleen isänsä sylissä.

Keskustelua

"kritiikin kritiikin kritiikistä" Tuli&Savun blogissa.

Toivoen hedelmällisenä jatkuen.

"Kritiikki"

on ilmestynyt.

Tuli&Savun kritiikki-numeron sisällysluettelo ja Henriikan pääkirjoitus löytyvät makusteltavaksi lehden nettisivuilta.

Arktika

Hän herää ja heille järjestetään häät.
Hän ei herää ja heille järjestetään hautajaiset.
Planeetan kokoinen satu on kaikille tuttu.


Hänellä on kumma, uni ei tuule.
Aurora nousee vuoteestaan, asettuu peilin eteen ja piirtää silmät,
tekee silmille kuten lähteville silmille tehdään, peitellään.

He siittävät lapsen revontulten alla.


Tämä tapahtui kauan sitten ja nousi esiin, kun hän syntyi.
Jo syntyessään hänellä oli kumma
ja valtakunnan jokainen rukki poltettiin välittömästi.


Hänen syntyessään muuttolinnut kadottivat suuntavaistonsa.

Hän tahtoo olla kaunis ruumis.

Hän pitää siitä miltä hengen kevyt voilee tuntuu paljaalla iholla,
hän on valmis

Linnuiksi pukeutuneet tapahtumat hajaantuvat näyttämölle,
vainajien veri värittää lajille tyypillistä kukkaisloistoa,
pinnan alla kuohuvat väkivalta ja seksi.

nukkumaan sata vuotta.
Jättiskriinillä kuohuvat revontulet.

Tämä huurteinen kierukka.
Tämä kiertoilmauni.

Lisäämme lämpöä,
multaa kynsien alle,

kunnes korvat muurautuvat mahaan.
Onko siellä ketään? Tuntuuko tämä?

Valmistamme illallisen merihevosista.
Onko siellä kylmä?

Ateria

Kierrät kielesi rullalle kun katson se on merisuoni.
Sinulla on iäisyydeksi tuirettunut ruokahalu, saari ilman laitoja.
Solmit merietanoista ja meduusoista seinäpeitteen,
ripustat oveen kalmarinsilmän, sinkoat hyvää
aavistamattoman ihon läpi sinkoat myrkkysi ja nielet, nielet
merietanoita, meduusoita ja kalmarinsilmän.
Olet matkalla sinne missä kukan muotoiset selkärangattomat syntyvät.
Liemi tarjoillaan delfiinin leukaluusta.
Kierrät kielesi rullalle kun katson miten olet kirjoittanut:
kunnes kylkiluut ovat ruoditut ja vuori laskeutunut mereen.