maanantaina, marraskuuta 30, 2009

Vatsakipu


Jos minulla olisi koira hän saisi jäljitellä metsästystä luonnon olosuhteissa.
Olo on euforinen ja ajatuksen kulku muuttuu, seinät hengittävät.
Vain jäljitellä, kuten koirapuistot tekevät.
En minä tiedä, olen vain nähnyt strutsin junasta.
Tahtoisin päästä suuntiin.
Näe nälkäsi, juuresi, muusasi.
Anna negatiiviset tunteesi puille.
Olin kuvitellut että metsässä kulkemisen oppii kuin pyörällä ajamisen.
Muovikassi on huono väline, sillä sienet rikkoutuvat eivätkä pysty hengittämään.
Miksi et siis aloittaisi maastojuoksua?
Sammalmättäillä on hyvä poljento, jotta en unohtaisi.
Synnytystä edeltävän yön kuivasin herkkutatteja uunissa.
Metsä on sukupolvien koti ja kuivuvan herkkutatin haju kamala.
Lapsi syntyi hyvin ja tahtoo karkkipäivän joka päivä.
Näitä hautajaisia en unohda -tekstit tulevat olemaan niitä.
Hän pääsee metsään mummilassa joka toinen kuukausi.
Lähikauppaan on pitkä matka jos.
Keittiössä haisee käyneelle mandariinille. Humallut ja viini
(karpalomehu, kuusenkerkkämehu, porkkanamehu ja tyrnikeitto)
pitää nälän loitolla.

3 kommenttia:

Pisara kirjoitti...

Runojasi on aina ilo lukea mutta mitä enemmän niitä lukee, sitä enemmän ne kerrostuvat ja aiemmin luettu kuultaa sen viimeisimmän läpi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Kyllä - metsässä kulkemisen oppii kuin pyörällä ajamisen ja sitten on helppo, mutta siitähän sinä kerrotkin.

Kati Neuvonen kirjoitti...

Pikkukoiraa en taida viedä strutsia tapaamaan vähään aikaan..