perjantaina, syyskuuta 04, 2009

Sinulle, joka rakastat pelätä pimeää


Öisin saatan unohtua jumalalta, joka päivisin minussa kiehnää,
kysyy lupaa saattaa tietooni eräskin asia,
että ihmisestä on moneen luumupuun lannoitukseen,
moneen päin karjalan mäntyä juostuun katakombiin,
moneen napakymppiin osoitteessa inhimillinen.
Ja tämä on osoitettu sinulle, joka rakastat pelätä pimeää.
Ja se synti suuri surkia kun särki kuoleman.
Se odottaa minua tikanheiton päässä ja mieli on paksuna sinusta.

6 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Onneksi ei tarvitse analysoida, onneksi voi vaan todeta, että kovasti pidin. Runossasi ainakin minun luennassani yhdistyy leikittelevyys ja jyhkeys ja onnistuneesti vielä.

Muhadzir kirjoitti...

Samaa mieltä kuin edellinen. Helvetin hyvä runo.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tykkäsin.

John kirjoitti...

Runosi jytäsi tosi hyvin. Kuuntelin samaan aikaan bluesia; Lowell Fulson ja kipale Do you feel it?
Sekoitus aivan fantastista :)

Sirpa kirjoitti...

Kiitos. Kyllä kritiikkiäkin saa antaa, se vie etiäpäin...

Tuima kirjoitti...

Eikö saa kehua jos on aihetta tai siltä tuntuu :)?