keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009

Kehtolaulu


Kun sängyssä lapsia on yksitoista ja hännät on solmittu yhteen,
     kana pyöräyttää punaisen munan,
     toinen on kirjava ja kolmas kukkii unikoita.

Kun maitoa voi lypsää suoraan suuhun.
     Varis istuu männyn oksalla. Mies soittaa kitaraa lumisateessa.
Kun kissa istuu ikkunalla ja kutoo suurta sukkaa:
     älä itke tyttö rukka sun itkus menee hukkaan:

             mummi on pehmoinen, niin kuin lämmin pulla,
             mummi uinuu kehdossaan, onnenhymy huulillaan,

siksipä hän varmaankin omistaa nenäliinafarmin,

             mehu loppui jo vuosia sitten ja hännät jaettiin turisteille,
             mehu loppui jo vuosia sitten ja piparit jaettiin pultsareille.
             Kun pieni lapsi tehtiin niin, että jauhot ja vesi sotkettiin.

Kun positiivarin kulmahammasta jomottaa ja särkee.
Kun valkoinen koira, jolla on keltaisia pilkkuja, käyttää sinisiä vilkkuja,
     ja pääskysellä pesässänsä on tuhti lihapata,
     siellä kypsyy hyttysiä ainakin noin sata.

     Katsovat kolkkoja siellä ja täällä,
     katsovat kuinka se tekee ilmeen ja rakentaa pesänsä pilveen.

Kun leikki alkaa väsyttää, niin pallot pannaan pannaan:

kasteiset madot poimimme uneksien utuisen laakson, no minä
kuvittelin että hänellä oli oranssit säärystimet ja kiiltävä kalju,
ja että hän oli eronnut vuosia sitten.
Nyt se on kylläinen, peto pikkuinen.

Kun niillä on risuja patjanaan ja sänkynään kultainen puu.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tykkään sinun runoistasi!
Tämä Kehtolaulukin on aivan ihana!

Sirpa kirjoitti...

kiitos.