torstaina, toukokuuta 07, 2009

Kaksoisolento


Olet kaukana kotoa, kehit yhä kauempana kunnes kimallat ilmaa,
ääriviivasi kultaa hiuksissa permanentti-
tussilla rajatut silmät, joita tunnustat.
Ja lapsesi pukeutuvat ilmapalloon.
Ja lapsesi pukeutuvat huuliin.
Lapsesi pukeutuvat perintötekijöihin
ja lapsesi pukeutuvat vain siihen mihin muutkin pukeutuvat.
Ja syövät vain marsipaania.
Ne syövät sinut.
Ja sinun lapsesi ovat räjähdys,
mantelishokkireaktori.
Ja kehit yhä kauempana, muuttamatta, muuttumatta. Ja sinua haukkoo henki,
kun valvot yötä joka sinua valvoo. Voit kertoa sen minulle,
sinulla on siihen monivuotiset syyt,
äitienpäiväkakku, ruumis, juuret,
ostoskassi ja kieli,
joka menee rullalle, vaikka omasi ei.

6 kommenttia:

Careliana kirjoitti...

Jotenkin tästä tulee mieleen Heikki Salon mestarisanoituksia (Miljoonasateen biisejä siis). Absurdius on taitolaji, minä olen siihen kovin mieltynyt mutta en itse oikein hallitse sitä vielä muuten kuin lukijan roolissa.

erikeeper kirjoitti...

Hyvin värikäs runo! Pidin todella paljon ja tulen lukemaan sen toistekin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tervetuloa Absurdistaniaan. Hieno.

helanes kirjoitti...

Kielipeleistä pidän. Ei niitä tarvitse sen enempää ymmärtää, mielestäni.

arleena kirjoitti...

Paljon asiaa, piti lukea muutama kert

Sirpa kirjoitti...

kiitos lukijalle.