Olipa kerran joki.
Olipa kerran jokisimpukka.
Olipa kerran jokisimpukkahelmi.
Olipa kerran helmi, joka tahtoi nöyrän sydämen.
Olipa kerran tyttö, joka kuin simpukka kasvatti sydäntä.
Olipa kerran kaunis, mutta ahne ja pahansisuinen prinsessa.
Olipa kerran kaunis ylpeä kateellinen prinsessa, joka ihasteli kuvaansa joessa.
Olipa kerran helmi, joka putosi takaisin jokeen.
Olipa kerran huolestuneet vanhemmat.
Pian ilta oli kulunut umpeen, eikä ketään näkynyt tiellä.
Olipa kerran joki, kun sahattiin jäitä, kun kurkotin avantoon, kun kuutioita nostettiin. Maljoja.
Ilta kului, ketään ei näkynyt ja kaikki näkyivät.
Kun keitettiin soppa, kun lapset syntyivät, kun juotiin kaakaota,
kahvia ja konjakkia.
Illalla saapuivat paimentytöt kainaloon eksyi pieni metsä.
Olipa kerran kerjäläistyttö, joka syntyi pakkasessa.
Olipa kerran tyttö, jonka pipossa oli helmelle paikka.
Kun minä väistelin railoja, kun Sigismundin askeleet etsivät,
kun maito loppui kaupoista,
kun Adalmiina oli muotinimi Jasmin Kastehelmi Karoliina,
kun syötiin simpukoita.
Olipa kerran onnellinen perhetapahtuma.
Kun minä synnytin joki jäätyi.
Pian rinta on maidosta täysi, vieläkö horisontti näkyy?
Olipa kerran joki.
lauantaina, maaliskuuta 07, 2009
Olipa kerran joki
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Koko runo on täynnä ihastuttavia mielikuvia! Ja tärkeitä ajatuksia!
En osaa valita, ehkä "kainalossa metsä". Todella valloittava runo!
Olipa kerran Runotorsta,jossa piti olla pipo ja olikin.
Oli kerran pipo, josta kehkeytyi helmisimpukkahelmi.
Kun runo alkoi, otin oikein hyvän asennon. Jotenkin tuli jo alkusäkeistä tunne, että nyt tulee hieno runo.
Tässä runossa on monta aikaa, on runon tämänhetkinen pipoaika, on puhujan oma elämä, on historian aika. Kaikki limittyvät taidokkaasti yhteen.
Hieno runo.
Hmm. Hauskaa tarkastella alajuoksulla, minkälaiselle tarinalle on tullut annettua rytmi. Olipa kerran virittää vahvat odotukset ja vaikea sitä näyttää olevan rikkoa. Olisi ehkä pitänyt hukuttaa joki(n).
Lähetä kommentti