(Musteesta siniset huulet)

Häpeällä se myy kengänkiilloketta, ilmaista kiiltoa tarjolla,
vain tänä aamuna vain sinulle joka lähtiessäsi liiskasit sokeritoukan.
Kiiltokuvakansioiden liimasivut kuivuvat, lehtivät, rapisevat kultapölyä,
varastot sijaitsevat taivasakselilla, maan alla tai ylimpänä,
ovia on paljon, ikkunoita ei ole, ehkä kaksi, aamu ja ilta.
Minä käytän parittomia sukkia, vastaan sille katsomalla ohi,
minulla on kolme kuivuvaa kiiltokuvakansiota ja monta ryppyistä nahkaa,
mehiläisvahaa, jos auton nahkaverhoilusta jää yli.
Kyllä minä tiedän että nahka kostuu jumppakassissa, nuivertuu,
että päiväkirjan sivut kiemurtavat, kosteassa kellarissa muste tekee kepposia,
että ensikenkien vieressä itketään yhdessä vähän,
(isä oli tatutoinut ne itse peukalon juureen, kaksi ristiin kuin juuret)
tallotaan ensimmäiset muurahaiset, opitaan juoksemaan, lukemaan,
kirjoittamaan, hautaudutaan yhdessä kuin talvisaappaissa sanomalehtitupot,
kuinka kätevää on kiillottaa niillä peilit ja ikkunat.

(Vuosien päässä maistat yhä pureskellut kynät, musteesta siniset huulet.)