perjantaina, lokakuuta 17, 2008

alkulähiömeri


hän käy kaikki tyynni kuin vesisuonet kivessä
     jos vain narraat sen itse
hän käy tihkua läpi harmaan kiven
     jos vain kalautat siltä hengen itse
hän on kiven koti on kiven koti on olla talo
     jos vain tiedät itse sen kidusvaltimon
lapojen välissä kutittaa portaikko joki tai selkäevä
     jos olet nopea voimakas nälkäinen
on nuorallatanssi takaisin mereen kämmensyrjällä konttaavat ripset
     ja suomustat itse avaat vatsan huuhtelet keität syöt soppasi itse
hän löytää kadun
     jos rakennat silmistä mosaiikkipeilin
puhaltaa ja näkee korttelin
     ja ennustat ruodoista kuten äitisi ennusti
jossa kiven sisässä hän ui rintaa vuotaa makeaa

2 kommenttia:

arleena kirjoitti...

alkulähiömeri

tässä kaikki, alku - lähiä - ja takaisin mereen

välissä kaikki, elämä

Leijonainen kirjoitti...

Tässä kiinnostaa kovasti tuo kiven/kivien mukanaolo ja elollistaminen, koska olen itse kirjoittanut niin paljon kivistä. (Kivet kasvavat hitaasti) Blogini runoja-osiossa.

Runossasi hienoa tuo vuoropuhelu ja vapauden ja vapauden nälkä. Nuorallatanssi.