Vuosirengas (terveisiä Uudesta Valamosta)

Kesä kävelee kohti neulaset kammattuina,
oksat rinnalla taipuvat rottinkia.
Mitä sinä tiedät lähdettä etsivistä juurista, sormista,
jotka istuttavat maahan lapinkultakorkin,
kasvattavat kultaista käpyä.
Sureeko kaarna kaatumaan vuoltua laivaa.
Miksi kurkotat latvasta tähtien tähteitä.
Minä en anna jokaiselle kesälle,
jokaisen kuusen kihlata.
Kuuntele nukuttuja vuosia, renkaita.
Kuuntele riveihin pakotettu metsä.

Talviuni

Unessa lensin, kuinkas muuten,
kotitalon yllä, oli talvi.
Metsä kaadettu, mutta polttopuuvuoria
ei näkynyt, muureja, savua, merkkitulia.
Unessa lensin hiljaa hiljaisuuden yllä:
"kaikki nukkuvat tai ketään ei ole".
Mekkoni oli valkea ja taivas, kuinkas muuten.
Siivet eivät päästäneet ääntäkään
ja liihottelin olevani yksin,
tiesin taivas on kuultava hiljaisuus, siitäkös rintani
pullistui ja puhkesi.
Kirjoitin maidolla kevään,
sulatin lumen ja jään, kirjoitin metsä
ja metsä kasvoi suoraan kukkaan.
Talo värjäytyi kodiksi taas ja savu nousi piipusta,
mutta rintani roikkuivat maassa. Kohta on aamu
pitäisi herätä kuin aikuinen,
kantaa yksin salaisuutta, etsiä siemenpuuta,
että kaikki on valkoista, varsinkin kohtu.
Pitäisi päättää herääkö.
Hengitän siivet sisään, käärin rintani rullalle.
Kaksi simpukkaa paidan alla vastaan että minä
tiedän, kun isä kysyy.
Polttopuut alkavat loppua.
Mikä puu kaadetaan tänä vuonna.

Rakkausruno ja perillinen

Olen kyllästynyt oikeaan
käteeni, käytän sitä aina. Sinua vastaan ja sinua myöten.
Virrassa kellun sikiöasennossa.
Virta on muutos eikä muutos satu vaikka paluu.

Muttakylpy

Pakkaan pojat autoon, taputan kylkeen,
ajakaa pojat varovasti, siis pusu soitellaan.
Oikeasti olen kaukana ja tentissä, jota ei ole.
Minut on unohdettu ja kysymykset. Palan kotiin.
Isolla liekillä se on juna.
On edelleen tyhjää. Unet,
rintaa kivistää. Herättyäni en löydä kuhmuja
enkä säntää sydänfilmiin. Elän silti.
Kovasti pahoiteltiin kyllä, jos haluan niin
yksityinen kokeilu.
Jään kotona. Puhelin soi,
pakkasinhan pojat. Hyvä,
pääsivät sitten perille.
Vähän mitä kuuluu, miltä näyttää tuoksuu värisee.
Mitenkäs se muta,
muistinko saappaat, saippuan, sade-ennusteen?
Takapiha haisevaa raatokasaa,
järven pohjaa, tursui varpaat,
iik. Näen unta käärmeistä,
jokaiselle lapselle omansa.
Pitää laittaa viesti, onko kyy pivossa ja pakkaus oksalla.
Pitää muistaa herätä ennen iltaa, laittaa ilta-
palaa ja viestiä.
On tullut lämmin,
maito kokkeloituu pullon pohjalla yön yli.
On sitä haistateltu viime vuodet,
niistetty neljään nenään asti.
Vastattu satoihin kymmeniin yhdyssanavirheisiin,
että tuleeko tästä viiva vai iso kirjain,
että olisko nyt sellainen pilkun paikka,
vai kirjoitetaanko yhteen vaan.

Takapisarat

Sinivihreä kaivoista nostettu vesi torneista
laskettu lähteistä silmistä suon.
Lähtö ja kohtaiset sanat.

Maatuva ruskea, mullan tuoksu
mustelma, silmien suot,
virvatulet, tuoksu, silmien syksy.

Toisto tuo ikuisen tähän,
ja ympäri kiertyvät johdot.
Tässä on sänky ja tässä on kone,

letkuin johdoin piuhuin hengessä pidetty.
Jos tämä kone lopullisesti hajoaa,
miten minun käy.

Ilmaa, sanoille ilmaa.
Tuulta tavujen alle.
Vettä kirjainten juuriin.

Tahroja, lisää tahroja.
Toisto tuo ikuisen tähän ja huutavat paperilakanat.
Kirjoitan tällaisia sanoja, jotka eivät kerro,

osoita, pisaroi, tapa. Vain lintuja...
nämä lakanat, origamijoutsenet.
Anna käsi, niin mä kanssas suljen

silmät, suut ja kaiken minkä elämä
hyökkää eteen takavasemmalta.
Sokea piste.

Ei loppua.
Unohdit ruskean, raidat lakanoissa,
lähteen, suon, silmän.

Muistit riisutun pöydän ja odottavan maljakon.
Yksi kuollut lintu lisää
ei kuulu missään.

Matkalla jonnekin ja kotiin
ihmettelen kuinka helppoa antaa kasvojen ottaa ilme.
Hymy miehen tiellä pitää,

hymy miehen tielle ajaa,
ullakkokamarin ja peltikaton puutteessa.
Sataa. Kuuntelen, lasken, nukahdan

irti pisarat ja mustelmat ja tahrat niiden välistä.
Mikä se sellainen matka on joka ei rämise,
soita suuta, maista silmää,

kevättä, pesää.
Viritä lakanaa, heittäydy poikki.
Pisaroi maalia viivalle.

Aika ajot

Toinen huudattaa televisiota,
koska ei itse jaksa.
Toinen piirtää ilmaan neliön, ymmärrätkö,
se on ympyrä. Ymmärrätkö,
ne formuloivat ympyrää.
Kymmenen pistettä laudalla ja papukaijasta merkitys.
Huudattaa, piirtää, vaieta vastaan,
syrjähyppy toiselle kanavalle.
Kaksitoista pistettä ja hirviönaamari.

Hää(tö)yö

Laulu ui joutsenta
kaula marsipaanikaarella.
Nainen miehen varassa veden.
Olen nähnyt tämän elokuvan aiemminkin.

Karhunkieli

Siivilöikää pettuleivän rippeet tervapastilleihin.
Ripustakaa lasten kauloihin avainlippuja ja polttakaa
kotinne, kirkkonne ja kesäkuminne,
siunaantukaa verissä päin.
Kiillottakaa keittiöt ja marttiinit.
Kantakaa koivuille juomavesi,
maisemoikaa harjut ja selänteet, nou hätä,
vesimaksu sisältyy vuokranantajaan ja jää kiiltää vedestä.
Lähiruoka ei ole trendikästä,
löytyykö hernerokkaa retrompaa.
Heitelkää nälkäisiä perunoilla, antaa keittää kiljua.
Hormoneille ja poikalapsille tarjottava luomurintaa,
laadukas suomalainen sperma ansaitsee joutsen-merkin.
Jätevuori lastataan täyteen laivoja,
pullovedellä etsitään katetta kulkusille,
tehdään joulupukista ulkopää ja sisäasiankauppa.
Suomalainen sisu ei itke vaikka kallio poraisi uraania.
Huutakaa tänään havuja,
hakkaa päälle error, hakkaa error iske.
Eroosio-viirus iskee koneisiin.
Palauttakaa kohtunne,
kantakaa miehissä keskusyksiköt roviolle,
lapset muuria rakentamaan. Legolinnat sortuvat kuin kodit
sukupuutteessa. Yhtykää toisianne kädestä.
Puiden sukusolut nenässä.
Montako kiloa elintasoa,
karhea kysyvä aivastus.

Pukupakko

Valo säkissä,
sumu puserossa.
Pakkopaita jos rutistat,
sanelet ilmaa, ikkunan.
Raskas, rakkaampi, tyhjä.