lauantaina, elokuuta 11, 2007

(laitetaan syntymäihme)

Ensin oli sana ja sitten se synti.
Joka päivä taas tai taas
herään hampaat suussa kieli.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on jotenkin samalla niin selkeä ja outo runo, ettei siitä voi olla pitämättä. Jollain tavalla teksti ilahduttaa, varsinkin viimeinen säe, jossa herää "hampaat suussa" tai "suussa kieli". Pidin toisestakin säkeestä ja ensimmäinen oli vetämässä jo kaikkea vakavaan suuntaan ja vieläkin pohdin mistä synnistä on kyse. Mennäänkä ihan Raamattuun asti?

Anonyymi kirjoitti...

Minulle tulee mieleen se sana mikä liikkui vetten päällä ja sitten perisynti, ihminen herää kai sit vaan niihin synteihinsä taas. Tajunnanvirtaa......Loppua en ymmärrä, muuten kuin rytmittämällä, herään, hampaat suussa, kieli.

Anonyymi kirjoitti...

Ei hampaatonta kun on kieli.

Sirpa kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne. Huomaan kirjoittaa viittauksissaan(kin - joo, raamattu) sulkeutuvan ja yhteen lukutapaan pakottavan tekstin... Pilkun paikka tai sen puutos on aina mielenkiintoinen kysymys ja valinta. Taisitte ymmärtää paremmin kuin kirjoittaja itse, hii!