Lause kerrallaan

Hyvinkäällä 28.7.07.
Lause kerrallaan runoja kanssa Mikael ja Marko.

. . .

Vieressä istuva geisha käyttää päivän lehteä viuhkana.
Olet ollut niin kauan yksin, eikä tästä tule haikua,

takki ei kaipaa neulaa, ei lankaa,
hiljaisuus parsii alusvaatteet näkyviksi.
Silmiesi hiljainen liekki liedelläni,
pohjaan ei palanut Phil, kesken lähtenyt.

Päivänvarjo rintojesi välissä kieltää yön
kuin perhonen kantaa siipesi ympärilleni.
Oi Philomena
kuinka yli annostuksesi kantaa.

Vedenkantajien olkapäiden tribaaleissa
hieroglyfien elävät ratkaisut,
menneen maailman laulu,
valinta kahden terän välillä,

khooruksessa, nyt kuunnelkaa:
Ei mitään minne mennä, oi pfilosofia,
minne menet jos jää

. . .


Monessako ranteessa näet kellon,
monessako haavan, joka näyttäisi miten
hengittää ilman aikaa tai verta
Veren takana aurinko
liikkumaton, siltä
on noustava tai hypättävä kuten pudotaan
tähtien kanssa yönmustaan, hiljaisen läpi näkyvään
Viisarit seis
on noustava tai hypättävä kuten
nukkuessa kun et
muista mistä olit tulossa
Viisarit seis, olet tässä

. . .


Joku on piirrellyt kaikki mun kirjat,
pilleripurkki syönyt äänet, mutta kaiku
vastaa, ei, vastaa
Sana, bilbo, puoliautomaatti, pankkiautomaatti?
Sarvet, sormet, biljardipallo, kivi?
Jos et hyppää, kivi
käyttää kirjaa kalenterina,
mutta jotain jätetään aina
kirjamessuille pariteltavaksi uunista ulos.
Kirjoittaa asennossa kuin pojat yläasteella, jonossa
minuakin parittaa saa taa pienen
lumivalkoisen pariton
parit on napa tin rit naton

Kirjoittanut pöytään ikkunan tai kaivon
jossa kas vot kaa