torstaina, kesäkuuta 14, 2007

Kuiskaaja

Kun olet valmis jättämään pesän ja kirkukaulaiset
ranteiden säteily syövyttää veitsen,
lennät pesästä, jotta voit palata
elokuvaan joka kertoi tytön.
        (mitä kieltä sinä olet, jos minä olen sormet)

Ei vielä nainen, mutta palmikko kietoutui jo nutturalle.
        (Väri oli suomifilmiä, mutta ääni...)
Pellava rypyssä valvottua yötä, vesi kannatteli
helmaa säären yllä ja ylemmäs,
kunnes laskuvesi nousuvesi lasku ja vesi,
nousu ja lasku ja nousu
        (ja vesi, ja heräät housut märkinä
        satavuotisesta unesta satavuotiseen tuleen)

ja vesi, veri ja nainen
lauloi vatsalle väsy väsy västäräkki,
satakieli, mustarastas ja kotkan poika.

Avattava mitä lintua soi.
Kuultava värit.
        (Muista kuultavat värit.)
Sormet soitimella päästää runo irti.
        (Lintu!
        sinä olet kaikukoppa sinä olet irti.)
Heittää kivi kuulla kivestä lintu,
        (Ymmärrä, että henkilöitä on
        enemmän kuin kaksi. Lintuja vieläkin enemmän
        ja leikkaamaton tarina.)

eikä enää tiedä kenelle puhuu, mutta esirippu on
vesi, nousuvesi ja laskuvesi.
Päästää paljas irti.

2 kommenttia:

teltta keskellä merta kirjoitti...

Pidin tästä todella paljon, upeaa proosamaistakin ja vei minut täysin mukanaan; kursivoidut kohdat etenkin toivat runoon hyvin jollakin tapaa henkilökohtaista otetta, joka ainakin minuun puri. Muutoinkin runo on sopivan monitahoinen, se täytyy lukea useampaan otteeseen ja siitä löytyy aina jotakin yllättävää. Pidin siitä, että kaikkea ei sanota suoraan vaan vertaukset puhuvat runossa hyvin voimakkaasti. Kerrassaan hieno löytö runotorstain haasteista. Tätä oli ilo lukea.

sirpa kirjoitti...

Kiitos punastun. Hauska kuulla, että löysit ja sait - mitä mainitsit, voivat toisaalta kääntyä myös runoa itseään vastaan. Kai.