Muotovalikko

Nukella on viisi raajaa. Tukkimiehellä neljä ja poikkiviiva. Nuken vatsan halkoo arpi, joku synnyttää pian. Nukke kuin siili, neulat pystyssä piikit. Lapsella on etäpäinen, lapsi tietää kuka itkee. Nuken nimi on Basimysiini. Neuvolassa haju ja piirustuspakko.

Hyvä ihminen piirtää ihmiselle kädet. Mummolassa on aina joulu, mutta aattoöisin silmät lukevat oksanreikiä. Että vauvat kivoja on, mutta tekeminen puistattaa tädinkin hartioita. Kohta hän herää, itkee, kohta on joulu. Nukke ei ole ilman lasta. Ilman lasta ei ole.

Kantapäässä on kohta. Se painaa, jos sitä painetaan. Ilman lapsi kaatuu pyörällä, sanoo Basimysiini. Yhdellä on polvi ruvella, toisella kieli. Tukkimiehellä mieli ja vatsassa kasvi. Voi se olla kantapäässäkin tai porkkana. Sen voi raapia ja syödä. Haava

keittää ruven, porkkana keltaisen nenän. Tukki ja kasvimahainen mies, suvun puutos leijuu ilmassa, tuhkaa. Istutetaan tietysti kirsikkapuu, mies lentää siemenen mukana, imelää. Tulee vesirokko koska yhdellä on kieli ja kielessä rupi. Basimysiinillä ei ole kieltä niin miksi

isä sairastuu. Lapsi opettelee vasta luistelemaan, mutta isää kutittaa enemmän. Ehkä se on syylä, syylästä vuotaa paljon verta. Veri ei vatsassa pysy, niin isä sanoo ja kaatuu. Väristä sen näkee, mistä se tulee. Tukit kuolevat sukupuuttoon. Lapsi ei synnytä enää,

hänestä kasvaa mies. Yön yli seisonut sylki auttaa syyliin, kuiskaa Basimysiini. Ääni on mummon. Mummo paransi kasveja mustikkakeitolla. Mies harrastaa joogaa. Kasvaa kieltä kantapäähän. Nukkesiili kasvaa rinnasta ulos, pääsee kehyksiin. Piikit pehmenevät karvoiksi. Ajellaan.