perjantaina, maaliskuuta 23, 2007

Perhepeti

Ensin sana löytää muodon,
muoto löytää tissin
ja isä painaa sormensa muovailuvahaan.
Käsikynkkää kantokopan kanssa kiiruhdetaan Beetlehemiin,
mutta lapsi ei tahdo seimeen makaamaan,
vaan nukkuu puolitoista vuotta täyttäen kaikki
satakuusikymmentä senttiä suhteellista leveyttä.
Sijauspatja kasvattaa kasvutarinaa,
kunnes sana huuhdotaan pyttyyn,
lapsen sänky siirretään omaan huoneeseen
ja aletaan odottaa uutta sanaa.
Valo on auringon pissaa, kertoo lapsi.

6 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Ihana perhepeti,
peti myös siskojen
vuosia
jäljellä.

Sami kirjoitti...

:)

helanes kirjoitti...

Sanaton. Siis olen. Siis ovat.

allyalias kirjoitti...

Tuttua tarinaa, joskin tästä tuli paljon hykerryttävämpi olo kuin mitä moinen perhepeti voi pahimmillaan olla. Ainakin perheen kasvu rajoittuu tehokkaasti :)

Anna kirjoitti...

Mainiota:"valo on auringon pissaa".

sirpa kirjoitti...

Kiitos kommenteistanne.

Kun runnotuksen tulin nimenneeksi perhepediksi, niin kaipa sananen viikonvaihteeksi perusteltua :) Idyllinen ja ihana esitys niin kauan kuin se helpottaa öistä maitotarjoilua... sekä toukka että meijeri saavat nukkua lähes katkoksitta. Omat kössit siirtyivät ällisttävän helposti omiin peteihinsä ajallansa ja aikanansa, eivätkä (kok kop puuta, ainakaan vielä) ole tehneet suurisuuntaisia invaasioita äidin yötä potkimaan.