Alkunainen

Anna käsi ja häivy!
mutta älä helvetissä häivy
Roikottavat minua napanuoran töpselipäästä
että hyvin edistyvät sormet, sentit ja kaikki mikä kiinni
Lujita minua kädestä, viime kädestä
ole hiljaa kun huudan,
vaikka vielä äsken lauloin vatsalle eespäin
eespäin tiellä taistojen veikot siskot ja
koko internationaali, varokaa iskua
Sinäkin senkin sähkömies,
pistorasia hukassa perkele ei satuta
Miestenhuoneessa tuoksuu kahvi,
isät kirjaavat saavutuksiaan,
yksi synnyttänyt viisi kiloa
toinen viisikymmentäviisi
Senttejä saatana, havuja on
Joku huutaa äitiä
Mies palaa halusta olla palaamatta,
mutta palaa iloisella liekillä, kaasua!
isi ottaa kyllä kopin,
tunnen raskautta sinua kohtaan
Minussako ainesta kahdeksi kolmeksi
kymmeneksi, minussa joka en osaa hengittää ilman ohjausta
Pysy tässä, tässätässä, tässä päässä
sänkyä jakkaraa ammetta
missä hengitän, pintaa vain, nyt pintaa, nopea nopea hidas ulos
ja hengitys, sano se
sano että hyvä kaunis kaunein,
kuka itkee

* * *

(Runotorstaille uudelleen lämmitelty ponnistus.)