maanantaina, lokakuuta 23, 2006

maanantaista (virsi kaunis)

Jo herätessä tietää.
Tästä tulee sellainen päivä, sellainen!
että parempi olisi heräämättä nousta.
Lapsi kömpii haju housuissa viereen,
hipelöi poskea tökkii
kynnellä sormella herää äiti nyt on aamu.
Leikata sormet irti kynnet kuvasta,
riistää rytmi käsistä, takapotku ja
yövesi kaatuu lattialle,
puhelin kävelee vetten päällä, jessus.
Ärsytys kohoaa potenssiin toinen huutaa pinniksessä.
Nosta. Vaihda. Pese. Keitä.
Pyyhi. Nosta. Vaihda. Pese.
Ruoki. Kuivaa. Nosta. Pue. Vie. Vie. Vie
tädeille huomenta,
hymyile hyvää.
Ole' äiti,
herää
porvarin sorvari,
tulevaisuuden toivot, kunnes äiti ei halunnut
herätä. Kahvilla,
kolmas muki kihauttaa päähän umpisolmut
kengännauhoista huuto
sulkeudu sisään. Älä tule ulos nyt. Huuto. Kyllä tämä
tästä. Nyt. Ulos. Ulos. Tupakalle,
ulos!
ei löydy. Ei haittaa, enhän minä edes
polta, puuroa pohjaan, en keitä, syökää
jogurttia, kahvinporot leviävät lattialle,
voi pyhä imuri,
missä sinäkin olet nyt,
kun poikasi istuttaa olohuoneen lattialla maton leveydeltä
kukkasipuleita, ruukuthan ovat multaa
täynnä enää puolillaan, ihan huvillaan, vaan
en kyllä lähde kauppaan,
tämän takia en kyllä herää.
Kirjoittaudun ulos tästä aamusta.
Kuljen päivän läpi harmaan kiven, sisällä silmät kiinni
kivettyneet kasvot suljettuna.
Pitäisi ja pitäisi ja pitäisi, pitää, en pidä
kenestäkään. Sanastakaan.
Pitäisi aukoa ja puhdistaa,
perata synnyttää, luovia luotsata luoda. Sanoin,
lopettaa leikki, lopettakaa,
riita, lopettaa riita, mitä minä
sanoin, poskiliha hampaiden välissä ratkottava rakko,
sidottava kieli kiinni kitkalakiin.
Venyä ja venyttää, vapauttaa leuat saumat,
ommella hajottaa halittaa, halliten järjestää
sulkeiset, marssittaa sanat isoveli edellä ja
vasemman jalan tahti on...
hukassa kuin oikean jalan sukka.
Tavuttaa niin että tuntuu,
kirjoittaa se.
Ulos.

4 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Tuli mieleen se vanha kappale "I don't like Mondays".
Niinpä.
Aika käsinkosketeltavan ahdistavaa runosi.

Suojakänni kirjoitti...

Au, nyt peloittaa.

sirpa kirjoitti...

Hui susupetal. Kävin nimittäin tutustumassa "tarinaan", josta Bob Geldof nuo sanat väänsi, miten Brenda Ann Spencer 1979 haavoitti kahdeksaa lasta ja tappoi kaksi aikuista... selityksenään tuo "I don't like Mondays". Hui. Onneksi tänään on jo tiistai.

ja suojakänni. Jos viittaat taannoiseen "uutiseesi", niin... nou hätä. Kai. Ehkä. Kaikki aikanaan :) Ovat kuulemma pieniä vain vähän aikaa.

Suojakänni kirjoitti...

Tuntuu vain siltä, että minulla on tuollaisia päiviä jo aivan tarpeeksi, enkä ole vastuussa kun omasta persiistäni. Unohdin mainita, että teksti oli hyvin vaikuttava (kuten aina).