perjantaina, syyskuuta 15, 2006

Heitän kuun hartioiltani,
kaulavaltimot vuotavat yön ulos,
silmien kraaterit täyttyvät tulella.
Olen kuva, jota ei saa katsoa suoraan,
säteilen sokeutta,
palan puhdasta aurinkoa.



(Inspisteksti löytyy täältä.)

8 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Pidän tästä paljon, aivan huima runo! Hurjia kuvia, jotka toimivat tässä tekstissä juuri eivätkä melkein. Olipahan aamunavaus :)

allyalias kirjoitti...

Tykkään. Pelottavaa, synkkää valoa.

sirpa kirjoitti...

kiitos tui.
kiitos allyalias.

valo on hurjaa.

Suojakänni kirjoitti...

Pidän tästä hirveän kovasti. Tuimaa, tuntuu niin omalta, ei välttämättä kokemalta mutta uumoilemalta.

pazi-j-dog kirjoitti...

Räjähtävän vahva teksti, sellaista dramaattista vampyyrimaista plathilaisuutta. Diggailen!

Iines kirjoitti...

Voimaa ja volyymia!

Isopeikko kirjoitti...

Peikko katsoo. Polttaa silmänsä ja iloitsee.

sirpa kirjoitti...

Kiitos palautteestanne. Mukavaa, että herätteli tunnetta ja ajatusta.