torstaina, elokuuta 10, 2006

sadonkorjuuaika

Ikonin paikalla lapsen maalaama pöllö

Kotini on alttarini

Alttarini on ruumiini

Ruumiini on eläin

Kun synnytin alkoi myrsky

Nenäni pitenee päivä päivältä

Mikä ei putoa, se leijailee

Minä sadan jo

En näe nenääni pidemmälle

Sulkieni sato korjataan huomenna

Liima löytyy ylähyllyltä

Lintuna olisin ollut hänen

. . .

(Runotorstain innoitusteksti tässä.)

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Maukas runo, jotenkin "myönteinen hyönteinen" (sanoisi Kirsi Kunnas)! :)

Sirpa kirjoitti...

haa. kiitos sami myönteisestä hyönteisestä. muutamia vuosia takaperin tapasin k. kunnasta (hämeenkyrössä f.e.sillanpääseuran joulujuhlinnoissa), jos joku olisi esikuva ja innoitus niin hän. kaikkineen. kiitos.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin saat ympyrän aikaiseksi: "Ikonin paikalla lapsen maalaama pöllö/ - - Ruumiini on eläin,/ yksi yhteinen kuin lapsi". Runossa tuntuu olevan jako tässä kohtaa, kiertyvän rakenteen tilalle tulee hajaannusta (mielen rapistumista?) ja loppu on kuin eri runoa. Kaksi viimeistä säettä ovat hyviä. "Kaikki pitkänokkaeläimet,
antakaa minun tulla teidän tykönne" on kokonaisuudessa hämmentävä, en saa sitä istumaan kokonaisuuteen.

Sirpa kirjoitti...

tui. totta tuo mitä kirjoitit hajaannuksesta. jos tästäkin sormiharjoituksesta joskus jotain rakentuu, pidän sanasi mielessäni. kiitos!