tiistaina, heinäkuuta 18, 2006

riemua suurta, puunjuurta

(Sana kerrallaan eli runoja kera Lumettaren. Ääneksi. Mutusteltavaksi. Ilta oli kaunis ja hellä. Valkoinen hyvää. Tekevää. Aamu liian. Aikainen kuin aamuvirkku kolmevuotias.)

. . .

oksilla linnut nukkunein siivin
nokakkain, rinnakkain, siivikkäin
ahnein oksin
rakastavat nahkaa
sulkia, pöyheitä hyyppiä
talisia toiveita
töyhtöjä ylellisiä
muistoja solisevista metsistä
vuodenajoista ilman pilvistä pesää
tekevi kesää
kujerrus soittavi riemua suurta, puunjuurta
syödä kelloa, aikaa,
lyödä kellotonta, ilakoida
kosketus sointia, sydämen syvää
sanomatonta sanottua
oksasivelyä, osatonta makua
tammenterhon sydänpuu valuu
suuhuni vettä
jano

. . .

Eilen söin puolukan suuresta metsästä
pyydystämälläni metsäsialla höysettynä.

Kolmesti kielsin.
Kolmesti rakastin.

Voi sinua, kallis armahani. Possuni.
Kultaiseni. Kimpale elämää
voilla vohveleilla vaahdolla peitelty paistikas
syön punaisen sisimpäsi.

Anna palaa.
Anna elää.

Kuolen silmieni sisällä
en näe puolukanvarsia sinussa
sillä metsä ahmii minut.
Minä suolaan sinut.
Sinä maksmilioit hänet.
Hän minimoi minut.
Miksi hän ei rakasta.
Miksi hän ei tunnusta.

Hän elämöi vihreää. Mies
kuin heinähästä veistetty
eleli. Sisareni suunnattomuuden tytär
viilsi sieluuni syrjään sireenin,
tuoksu soittaa mereä.
Metsälle mereen
merin meriten.
Merille.

Pimeä laulaa sydäntä sinussa
kipuni kaihoaa pimeää hänessä
hänen kaulansa tuoksuu marjoille
tuntureille tahdon rakastelemaan
yksin. Tahdonko?

. . .

Kukkula mahallasi katoaa,
vai nukahdinko eilen ennen sinua?
Uutiset satavat mutta minä laulan virttä
hienontunutta lunta säikeinä ruudulla,
verkkokalvoilla verikosto,
bloody mary ilman vartta tai selleriä.
Varsin puolikkain mutta kokonaisin
aattein varsittu uskallus,
tiedän rosmariininkin lampaan viululla
unelmoivan polkkaporsaasta.
Sokeri palaa liekittä
minä palan
liekillä, joka harmonisoituu etikassa,
sekoita. Ja nauti.

5 kommenttia:

matkalla kirjoitti...

oltiinpa me taitavia.

sirpa kirjoitti...

juu. minä ihmettelin ihan samaa tuossa aamutuimaan. hui. yksin kirjoittaminen tuntuu jonkin aikaa turhauttavalta...

matkalla kirjoitti...

joo oikeesti tuntuu!

ehkä shakespeareakin oli kaksi, toi kuulostaa välillä ihan shakespearelta. :)

Anonyymi kirjoitti...

This site is one of the best I have ever seen, wish I had one like this.
»

Anonyymi kirjoitti...

Your are Excellent. And so is your site! Keep up the good work. Bookmarked.
»