tiistaina, heinäkuuta 04, 2006

Kiitos uhmasta?

Riiviörallista peittojen pesueeksi,
sylipainia, kiherrystä kahdella kurkkutuntumalla,
poskipäillä, siinä rajalla
kunnes räkä kirkuu äidin rinnuksilla.
Jumalavita että yö sulkisi silmät.
Heristän ja rutistan.
Suosiolla uppoan kymmennen kerran
peitellessäni unta unetonta,
pimeänä itseeni kuin ikituoksuinen suo.

4 kommenttia:

anna kirjoitti...

Minä olen varmaan aktiivisin kommentoija tässä maassa:DHieman jo alkaa nolottaakin. Pakko oli vaan sanoa sanani kun juuri eilen illalla nukutuspuuhissa ajattelin, että sehän on kuin meditaatiota,istua siinä ja laulaa selkärangasta. Ajatukset lipuvat ja menevät ohi rauhallisesti,olla tässä. Sinä annoit sille taas sanat: ....suohon. Ymmärsin .

anna kirjoitti...

Siis laulut tulevat selkärangan kautta,en siis laula laulua "selkäranka" :D No, ehkä tajusit mitä sössään;)

sirpa kirjoitti...

Kiitos anna. Niinhän se on. Pakotus pysähtymään, ettei napsahda jouhi eli piuha eli kieli päästä.

Anna kirjoitti...

Kyllä siinä sietokyvyn äärirajoilla joskus ollaan..Suohon pitää itsensä laulaa ja lumota ei muuten pysty olemaan kilahtamati.