torstaina, kesäkuuta 01, 2006

Runotorstai

Olen laulu, ihmisen tuoksu
Sormenpäitä, huulirasvaa ja hiusjuurien hiekkaa
varpaan välien nukkaa ja kynsien laukkaa
Olen iho itseni soittaja
Olen kopina pöydillä kansilla vatsanahoilla,
napsutus ja napina, näppäily ja kapina
Olen nenä nenää vasten soitettu silitys,
tuoksuva sävel kuin haikuva hengitys
Olen, siis kuuntelen, soinnun
Koskettavaa ilmaa
Minähiljaisuuden kaikukoppa


(Runotorstain aiheena minä/minuus.)

10 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Onko vain tämä runo osallistumassa Runotorstain minä/minuus -haasteeseen?

sirpa kirjoitti...

juu.

Tui kirjoitti...

Hyvä, siiten meni linkitys oikein :)

Minähiljaisuuden kaikukoppa on on kaunis säe. Pidin runon rytmistä ja näkökulmasta aiheeseen. Säe "Olen nenä nenää vasten soitettu silitys" on aivan nihana !

Anna kirjoitti...

Voin kuvitella että olet juuri tuollainen minä/minuus.
Minäkin pidin samoista kohdista kuin edellinen kommentoija.

sirpa kirjoitti...

nenunenua tuille ja annalle.

emmi kirjoitti...

se on ihana, tulee mieleen kaikkea ihanaa. Ja siinä on miellyttävä rytmi. Se voisi olla vaikka joku laulu. Kansanlaulu. Mä pidän kovasti.

Hestia kirjoitti...

Kaunis runo, koskettava. Rytmistä ja sointuvuudesta tuli heti mieleen, että tämä runo ansaitsisi tulla sävelletyksi!

sahrami kirjoitti...

Heti tuli mieleeni, että olet äiti, vaikka en tiennyt sinusta mitään aikaisemmin. Se henkii runosta kauniisti.

Terhonen kirjoitti...

Kaunis runo. Paljon tuntevaa, koskettavaa pintaa.

sirpa kirjoitti...

kiitos emmi, hestia, sahrami ja terhonen. vähänhän tässä nyt jo hämmennyn...