torstaina, toukokuuta 18, 2006

Valitaan yksi järvi tuhansista
Ei Saimaata Inarin Pielusta tai Kallavettä
Valitaan joku pikemminkin lampi,
yksi niistä joiden kuulautta neidon helmat pullottavat
niin että voisi melkein ryystää, sieltä nivusista polvitaipeista
Valitaan yksi sellainen taipeeseen syntynyt
Valitaan lasinkeräysastia
ja tyhjennetään lammen kallioiselle rannalle
se mikä joskus on ollut ehjää ja sileää
Jokainen saa moukarin, kivikirveen tai halon
ihan oman onnensa mukaisesti
kunhan sirpaleita,
paljon särkynyttä levitettävää
pitkin lammen pohjaa tasan painoiseksi peitoksi
tasapuolisesti kaiken kokoisille jalkapohjille
Kysytään kuka uskaltaa
olla astumatta tämän surun sekaan
Kuka odottaisi rannalla
että lammen vesi tallataan punaiseksi
Kuin poljettaisiin rypäleitä viinistä suoraan vereksi

3 kommenttia:

kati kirjoitti...

Oh, ihanan raisu ja punainen!

matkalla kirjoitti...

joo hyvä! tässä on tuota, munasolua

sirpa kirjoitti...

Kiitosta. On mukava saada purkautua ja osua maaliin. Olen tässä taas miettinyt, että miten paljon nöiden runojen luentaan vaikuttaa niiden kirjoittajan tuntemus. Entä taipumus välineelliseen itseilmaisuus, siihen arjen ulkopuolelle kirjoittautumiseen. Onko se vastustusta herättävä asia lukijassa vai... nimim. "raivostunut munasolu"