torstaina, huhtikuuta 20, 2006

Tämä ei ole runo

Kävin matkalla löytämässä vastauksia. Runo syntyy "lukemalla väärin". Vastaus tuntuu hakevan muotoaan samaa kautta, vaikkakin vastaukseksi lukemisessa näyttäisi vahingon sijaan korostuvan halu ja yritys lukea itsen kautta.

Lainaan itseäni, siis toistan: "Minut tuuli kaataa. Tai kantaa. Pitää tehdä valintoja. " Siinä se on osavastaus. Osatotuus. Tähän päivään. Eilinen oli runo, toissapäivä runompi. Tämä päivä ei vielä ole.

Mikä kysymys on. Sillä ei ole merkitystä. Elämä on yksi iso retorinen kysymys.

Muutin taannoin toiseen osoitteeseen. Sillä ei ole merkitystä minne. Tämä minä runnoo ja runoltaa. Toinen minä suoltaa ja sovittaa. Sovittautuu. Niinpä. Vyöhykkeen piti olla vapaa, muotiton, muoditon, rajoitteeton, tila räpiköidä ja panna vastaan. Eihän se niin mene, ei vapautta voi perustaa. Rooli on vankila, siinäkin tapauksessa että sitä yrittäisi kirjoittaa auki.

Runokin on rooli.

3 kommenttia:

Annaaniaana kirjoitti...

Vapaus voi olla kultainen häkki. Se voi olla myös ilmaista ja ansaitsematonta. Vapaus on totta,kuitenkin.Riippuu tietenkin mistä halutaan vapaaksi pyristellä. Köyhä on vapaa materian orjuudesta,rikas on vapaa nälästä. Vapautta ei ole missään muualla kuin omassa mielessämme. Free your mind and your ass will follow...

sirpa kirjoitti...

Sanoit toden sanan pikku Iida. Se on Eemelistä en muista mistä.

Välillä tuntuu, että ajatuksen vapauskin on vain silmän takaista lumetta. Vaikka olisi ilman lapsi, ilman ääntä ja tuulta. Hiljaa.

matkalla kirjoitti...

vapaus on mahdollista. kaikki ankeuttajat aina väittää, että vapautta ei ole olemassakaan. mutta on se.

se on freedom of thought, freedom of feeling- ja sitä pitää suojella. itseään pitää suojella tilanteilta, joissa valinnanvapaus menetetään.

pitää hyväksyä välttämätön- sekin on vapautta, joskus valinnasta seuraa monta asiaa jotka joutuu hyväksymään, mutta silloin se on sen arvoista.

tehtyjen tietoisten valintojen määrä on mielestäni suoraan verrannollinen siihen, miten lähelle pääsee ominta itseään. ja silloin elää koko ajan valinnanvapauden potentiaalissa, mikä on erinomainen tila.

taiteilija ei voi elää valinnanvapaudesta poissa. lopulta hän löytää tien vapauteen, maksoi mitä maksoi. :)