Kynä 07

Nihil Interit ja Tuli&Savu mukana Kynä 07- tapahtumassa 27.-29.7. Kyseessä on harrastajakirjoittaja- ja kirjallisuustapahtuma Hyvinkäällä, Wanhalla Villatehtaalla, junalla päästään ja mennään. Ohjelma tässä. Runous näyttäisi olevan vahvasti esillä sekä lauantain että sunnuntain tapahtumatarjonnassa.

Runouslehti Tuli&Savu ja Nihil Interit- runoyhdistys näkyvät Kynässä paitsi esittely- ja myyntipöydässään myös uuden digitaalisen runouden esittelijöinä. Tapahtumassa julkaistaan myös pitkän linjan runoyhdistysaktiivimme Miia Toivion esikoisrunokokoelma "Loistaen olet". Miia on myös panelistina Jukka Virtasen ohjastamassa kello neljän runopaneelissa, muita panelisteja ovat Tomi Kontio ja Pelle Miljoona.

Huomiseen!

Henki luistelee vesien yllä. Aurinko on
sulattanut sään jään kestäväksi.

Jotakin kuollutta kasvoillasi.
Poskipäiden hedelmät mätänevät auringon
polttamalla nurmikolla. Jotakin kuollutta,
vettä, joka on seisonut liian kauan.
Kunnes uni riisuu turkkinsa tai leijona
ja koteloihin maatuneet perhoset kasvavat lehteä.

avaruudessa alkaa olla täyttä
silmien lisäksi tuolit
nostettava lasten ulottumattomiin

. . .

(edit. su 15.7. kappas. osaavia ja ehtiviä koneihmisiä nuo poikaset. päästävät äidin keskeneräisyydet irti. jääköön nyt, arvoitukseksi. otin kuitenkin valtuudet puhdistaa kirjainjonot.)

Sulaa vettä V

Pienistä puroista kasvaa silta

Sulaa vettä IV (Surun muoto)

Silmä kulmaa veneen pituutta

Sulaa vettä III

Sulkien alla vesi vahaa ja vene

Sulaa vettä II

Toiset lähtevät ja jäät

Sulaa vettä

Toiset lähtevät ja jää

Marttyyrileikki

Minne muisteli jääneensä ennen kuin lasipeilisilmä putosi,
viljelen näitä sitten kun minua ei enää ole-
ajatuksia kuin leivoksia
Vielä tie kohtaa rannan ja viini
hengittää karahvissa, jonka voisi vaihtaa omakotitaloon
Vielä vuoden ajaton kohtaa jään murtajan
astuu etupenkin kannelle tynnyrin tarikalle
olematta matkalla minnekään
ja kaikkialle, ehjiin ja särkyneisiin
vuoriin, silkkisiin ja kivisiin
vihreämpiin kuin vihreä ja valkoisimpiin kuin
On kasvoja, jotka pitävät kaiken ulkona
Rakasta vihollistasi, se olet sinä
Vuosi kiertyy ja minä sinuun (forte jos
minua diminuendo olisi ja fade out kyynelvirroista
vesimoimala tai itsesäälikylpy,
olen jokaisella takapihalla peili)

Lantiolla lapsen mentävä maljakko.
Kannan munaa rintojen välissä,
haudon siipeä nokkaa, sulkaa kynää.
Vaihdan joka aamu paitaa, jotta heräät uuden naisen.
Sormet puhkeavat kukan ja olen irti
laskettu yhden käden sormin.

Sademetsiemme valkovuodot kätkevät nojatuoleista rakennetut rauniot

Raunioiden nurkkakivi pystyssä, siis hajoitettu. Tomi Sonsterin ja minun runodialogi "Sademetsiemme valkovuodot" pystytettiin päivänvaloon juuri.

luusika

voivitsi

hahrukka

Sormet eivät löydä kirjaimia oktaavin ulkopuolelta. Näen mustaa kuin ebenpuu, kuulen valkoista kuin lumi. Korkokengät raapivat norsunluun vereslihaksi, korot takertuvat koskettimien väleihin. Sormet mustelmilla varpaat, yks kaks hyppy, vasarat soivat puhdasta sokeutta. Kerro kerro kuvastin, kenen tahdon tansseihin. Kerro peili piano piste kirjoitus kone. Kirvelee silmän, minkä iho kerran itki. Kerro veren väri, jos minä olen Lumikki. Jos minä olen Lumikki, kenelle kannetaan tulikuumat kengät.

Katoamiset yleistyvät. En minäkään haluaisi elää
tallessa, isän kukkarossa
on oltava lapsen mentävä reikä. En parsisi sitä vaikka osaisin
olla sisällä, elokuvassa
kengät jalassa. En kävelisi toisten uniin.

Ylityksin yksin, loikkaus irti ja kannat päästä.

Sukkani ovat alkaneet käydä vieraissa
jaloissa, parittomatkin, kuka ne on huolinut.
Jos reikää ei ole se leikataan irti kuvasta
tai annetaan pesukoneen kutistaa
villaisella painettu teksti, omin tunto ei kosketa.
Juhlitaan kulutusta, kävellään uniin,
kadotetaan kannat kattoon, varvastetaan ulos
sukkasillaan kuin lapset
kantavat päänsä, pitävät itsestään
selvänä, ettei kengät jalassa voi eksyä.

maitoparta piimäparta mustaherukka karpalo
puolukkasose pinaattikeitto vaniljavaahto mansikka
kermamässy kakkuparta hillovaahto
kylpymustikka
maitosoppahattara tötteröpäärynä
minttuketsuppiaivastus lakritsamulta
nenäkinuskinuha hiekkanessu
seesammaito auennut
paperipähkinä räkä

Muistumia kantakodista III

Hämähäkkien hämärähäät mustalla puutarhapöydällä,
jos minä olen kahdeksan raajaa, oletko sinä keltainen risti.

Muistiinpanoja kantakodissa II

päivän juostu ja tuntuu että aurinko
on sateen molemmin puolin

Muistiinpanoja kantakodissa I

nuppineula huulien välissä
keimailla, horjahduttaa
jo ajatuskin että voi

Kolmannen käden synnyinkutina

Mahtuu taskuun, katoaa reiästä vuoriin, vähenee murusina tielle, jotta löytäisi takaisin, jos palapeilille luvataan uudet kasvot. Jos ei, palkkaa mustavalkoisen linnun, lapsenvahdin, pullasorsan.

Kolmannen käden synnyinkutina kainalossa
yritän olla piano, mutta harteikas forte ja kiipeilypuu,
kiukuttelen auringolle, joka ei kirjoita illan rajaa.
Kaikki kolme nimeä ja isän perintö
jos et nyt heti tule alas niin alas ei ole tulemista.

Kylki kasvaa vuorta, synnyinkutina loisii aamua. Synninkutina jos jaksaisi kuulla kutsun. Pyytäisi kättä, leipoisi metsän, metsän syvimpään piparkakkutalon.

Hiljaisuus

laskeutui ajassa kahdeksantuhatta ja neljäsataa
sydämenlyöntiä, mutta jos otetaan huomioon
punastunut syke saadaan hiljaisuuden summaksi
yksitoistatuhattayhdeksän-
sataa, minuutteja
seitsemän tiuta häkkikanalan soluina