Minne muisteli jääneensä ennen kuin lasipeilisilmä putosi,
viljelen näitä sitten kun minua ei enää ole-
ajatuksia kuin leivoksia
Vielä tie kohtaa rannan ja viini
hengittää karahvissa, jonka voisi vaihtaa omakotitaloon
Vielä vuoden ajaton kohtaa jään murtajan
astuu etupenkin kannelle tynnyrin tarikalle
olematta matkalla minnekään
ja kaikkialle, ehjiin ja särkyneisiin
vuoriin, silkkisiin ja kivisiin
vihreämpiin kuin vihreä ja valkoisimpiin kuin
On kasvoja, jotka pitävät kaiken ulkona
Rakasta vihollistasi, se olet sinä
Vuosi kiertyy ja minä sinuun (forte jos
minua diminuendo olisi ja fade out kyynelvirroista
vesimoimala tai itsesäälikylpy,
olen jokaisella takapihalla peili)
keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007
Marttyyrileikki
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti