Katoamiset yleistyvät. En minäkään haluaisi elää
tallessa, isän kukkarossa
on oltava lapsen mentävä reikä. En parsisi sitä vaikka osaisin
olla sisällä, elokuvassa
kengät jalassa. En kävelisi toisten uniin.

Ylityksin yksin, loikkaus irti ja kannat päästä.

Sukkani ovat alkaneet käydä vieraissa
jaloissa, parittomatkin, kuka ne on huolinut.
Jos reikää ei ole se leikataan irti kuvasta
tai annetaan pesukoneen kutistaa
villaisella painettu teksti, omin tunto ei kosketa.
Juhlitaan kulutusta, kävellään uniin,
kadotetaan kannat kattoon, varvastetaan ulos
sukkasillaan kuin lapset
kantavat päänsä, pitävät itsestään
selvänä, ettei kengät jalassa voi eksyä.