Sormet eivät löydä kirjaimia oktaavin ulkopuolelta. Näen mustaa kuin ebenpuu, kuulen valkoista kuin lumi. Korkokengät raapivat norsunluun vereslihaksi, korot takertuvat koskettimien väleihin. Sormet mustelmilla varpaat, yks kaks hyppy, vasarat soivat puhdasta sokeutta. Kerro kerro kuvastin, kenen tahdon tansseihin. Kerro peili piano piste kirjoitus kone. Kirvelee silmän, minkä iho kerran itki. Kerro veren väri, jos minä olen Lumikki. Jos minä olen Lumikki, kenelle kannetaan tulikuumat kengät.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Puoliväliin pysyin hyvin mukana, sitten? Kuvat toki aina kiehtovia.
Niin en tiedä katkesiko niinkuin Helanes sanoi, mutta monta myyttiä sieltä hupsahti. Mitä merkitevätkään kuumat kengät Lumikilla kuin raaka omena oli Tuhkimolla. Hmmmm
Lähetä kommentti