Kuuntele. Tulee päivä, jolloin arpeesi puhkeavat nuput,
pienet rinnat.
Mitä sinä teet näin monella paria rintoja?

Kuuntele. Minulla ei ole mitään
sanottavaa. Yö lähestyy,
lempeät tukaanit nokat auki.

Metamorfoosi

Vieläkö sinä asutat tätä vaeltavaa kuutiota,
sisustat, mielialojesi kivet,
magma, sedimentti, metamorfoosi,
on tämä eläin, johon piirrän sinun päättyvän.
Ota askel kohti etäisyyttä, läheisyyttä,
että olisit yksin
minun.
Juo kahvisi ennen kuin se jäähtyy.
Nurkat kalpenevat pyöreiksi, akseli värähtelee, kuu
vierii ikkunan,
näet Alpit ja Apenniinit, Karpaatit ja Kaukasuksen,
puinen ihmishahmo kiipeää narusta vetäen ylös.
Laveraat hetken yöksi, ole hiljaa, pitele minut, syö minut,
vain sillä on väliä, että puhumme
samaa kieltä, mieltä, sieltä!
Ikikuusikot ovat puukipijälle mieluisinta ympäristöä,
rosoinen kuori kätkee sisäänsä paljon pikkueläimiä,
rosoinen kuori kätkee sisäänsä paljon elimiä.
Vastauksesi on aina yhtä
viaton, neito tornikamarissa, sitä itseään,
satu, sadumpi. Satuin.
Puhdas, peitelty. Muotoinen.
Toukka, kotelo. Siivet.
Kun kaikki huiput on noustu tulee muotiin niiden keräily,
kaaret, rinteet, seinämät, sopukat, harjanteet.
Solu solulta auki ja miten niin tuhmat tumat, kirjeet, kyyhkyset,
torneja jokaiselle sormelle,
rapautunut sfinksi.

Huimaus

On tuleen viritetty huimaus,
riehaantunut hautajaissaattue, sotaretki,
vierivät kallot, talipallot,
nälkäiset linnut, oravat, jumalat.

Kun sinä olet siellä kaukana minä luen kaiken
mitä olet nämä vuosisadat minulle kirjoittanut.

Tunkkainen mies juo janoonsa pienestä valkeasta kupista, arktika.
Tervapääsky, västäräkki, lapintiira, pulmunen, kiuru, joutsen.
Hevosten hengitys lämmittää areenan,
taistelu pysähtyy siestan ajaksi.
Andrew, Charles, Christian, Edward, Felipe, Haakon.

Härät mylvivät, haistavat veren, hui maa,
riisut sen yltäsi, kaksi alastonta kuroutuu toisiaan vasten,
kaikki on kauniisti kontrolloitua, tiimalasin tarkkaa,
huomaa nilkkojen ojennukset.

Kaivat valokuvan esiin arkistoistasi,
matkalla saat kaiken sekaisin, menee viikkoja
ennenkuin rakastajasi siivoaa jälkesi.
Miten minulla onkaan ikävä, nämä vuosisadat syövät minut kuivaksi,
sinun kuumasi, uumasi, poskesi, sumu kaiken kihartuvan yllä

ja pähkinän tuoksuinen sade. Suohauta. Tarvitsen sinua
laukaisemaan tämän yön kun jokainen lihas panee
vastaan
sanomattomasti
sinun.

Pehmeä unesi kuin maitovalas lipuu, sulaa mereen,
nisäkkäät, joita esitämme, synnytämme eläviä poikasia,
kasvatamme eläviä poikasia,
jos tuuli käy idästä, kanelintuoksuinen,
hautaamme eläviä poikasia, kylläiset.

Olen aina kadehtinut miehen mahdollisuutta tunkeutua, sanon.
Tähtikirkas syö omenan, kirjoitat.
Kokeile otsaani, kuinka se kiemurtaa, sanon.
Laiva ei odota, kirjoitat.

Rakennamme kaksi palatsia, että voisimme olla
liki, lähekkäin, tysten.
Onnelliset vapisevat pesäpuidensa oksilla.

Kuuntele. Varikset tonkivat roskalaatikkoa.
Mustekynän napsahdus enteilee sanoja rakastetulle.
Voit unohtaa koko jutun tai kirjoittaa sen muistiin jotain vihreää.

Kuuntele kuinka piano seisoo.
Hevosen silmän potentiaalinen läsnäolo.
Musta, valkoinen, kyynel.

Kuuntele. Sinä olet hyvin sairas, suu on turvonnut umpeen.
Tehosteääniä voidaan jälkikäteen tehdä myös itse.
Tässä yritetään saada oikeaa ääntä tuteille.

Kuuntele. Nyt etsitään elokuvaan sopivia lapsia.
Mene ulos ovesta ja tule sisään hyvin iloisena.
Esitä punatulkun laulu on hiljaista rupattelua. Hjyy. Hjyy.

Kuuntele. Piirrän sinulle ikkunan,
mullasta kohoavat kädet, häkit ovat kohdillaan, seinät
maatuvat. Ne antavat sinulle ablodeja, rakas pieni käärmenainen.

Kuuntele. Joka toinen sanoo kyllä, joka toinen ei.
Miten joutsenten taivas on sisustettu, miten suru kohtaa surun?
Montako jäätelöpakettia syödään vuorokaudessa kylmyyteen?

Kuuntele. Mullan alla on enemmän ääniä kuin olisit uskonut.
Ne suuntivat vatsaasi tatuoidussa kompassissa, on vastaleikatun ruohikon tuoksu.
Kuinka lähelle hautuumaata voi pystyttää lammashaan?

Kuuntele onnenkoukkujen ripustushymniä ihollasi.
Roikut jossain katon rajassa jossain rakennuksen sisällä jossain kaupungissa.
Hämärä maalaa huulensa punaiseksi ja hyppää.

Kuuntele. On paikkoja jotka eivät koskaan nuku, satamat,
nukkuvien ihmisten purjehtiminen pitkin asuntoa.
Kuka herää missäkin sängyssä. Muistitko vetää weeceen?

Kuuntele. Naapurisi on suihkussa, alaston, haavoittuva.
Ankeriaat pitävät erityisesti kuolleista tai kuolevista eläimistä.
Tahtoisit sulkea kaiken ylimääräisen ilmatiiviisiin purkkeihin.

Kuuntele kuinka hyttyskoiras juo mettä, parittelee ja kuolee.
Nimetön kissaeläin loikkaa äänettömästi puutarhassa.
Ja unissaan laulavat mustarastaat, sillä tavoin ajattomat.

Kuuntele kihokkien odotus.
Katse, kaste. Katse, kaste. Katse, kaste.
Alastomuus häviää sammalmättäältä kuuhun kuten linnutkin lentävät pareittain.

Kuuntele pimeydessä leijuvan valon kaltaisen kaasun läähätys.
Et tiedä onko se kesken uniaan herännyt aurinko, mutta valtava se on.
Kuumailmapallokerhon yötiivis kuolemantanssi.

Kuuntele. Maljat läikkyvät yli hartioidensa.
Kun kaikki meren kalat vaihtavat suuntaa yhtä aikaa syntyy hyökyaalto.
Istut turvassa isäsi sylissä ja katsot kuinka kaikki tapahtuu.

Kuuntele. Merisaukot hakkaavat simpukoita kiviin.
Halu on murattiaiheinen kultainen rintakoru viktoriaaniselta ajalta.
Animalia, mollusca, bivalvia, ostreioida, ostreidae.

Kuuntele jäätyneitten lintuparvien helinä,
riikinkukon käheä rääkäisy ja pyrstösulkien silmät.
Katso kuinka melankoliat koskettelevat toisiaan.

Olet kasvanut nämä jalkasi asentoja etsien,
kuuntelen miten ne soivat toisiaan vasten,
kyljellään, kontillaan ja pöytä,
purppuraa, hiussuonisto ja selkä seinää varten.
Joki asettuu kiimaksi, väreilee, varpaat.
Anna minun lausua sinun kivesi.
Kosketa minua sinne missä kalliot nääntyvät,
kääntyvät valoa kohti.
Anna minun huokua niin että horisontti kasvaa sydänsähkökäyrää.
Ja kätesi, Mooseksen kädet ja punainen
meri joka nousee vastaamaan:
tältä kuulosti Mooseksen halu
takertua jokaiseen vieraaseen joka asetti jalkansa,
temppelin väliverho.
Koteloida hänet sängyn sisään, uhrata kuin lammas.
Montako lasta synnytit erämaahan,
montako kertaa avauduit ja sulkeuduit, kivut ja haluava paino.
Montako paria jalkoja annoit kuun valossa, tulisessa pensaassa.
Montako aamua tuoksuit vieraalle,
tavoittelit sillä tavoin ikuisuutta.

Kuuntele linja-autosta Alppipuisto, maailmankuulu vuoristoilma,
maukas ja herkullinen marssirytmi kallioilla.
Mene sinne missä nenäsi näyttää kiveen veistetyltä.

Kuuntele korvan taakse sirkusparvi, akrobaatteja,
tulennielijöitä ja kolme klovnia.
Katso kuinka trapetsitaiteilijan housut ratkeavat kukkaan.

Kuuntele vatsanahkasi, se hyräilee
lampaanpolskaa ja pankakoskea, illoin, silloin.
Katso miten kissa köyristää, katso vatsan alle pesä.

Kuuntele kuinka kuuset lentävät parvekkeilta alas, havusiivet huii
kunnes metsäsi on täysi ja alat puhua punaista.
Mene pianotunneille, on suuri sun rantas autius, yksikätinen.