Huimaus

On tuleen viritetty huimaus,
riehaantunut hautajaissaattue, sotaretki,
vierivät kallot, talipallot,
nälkäiset linnut, oravat, jumalat.

Kun sinä olet siellä kaukana minä luen kaiken
mitä olet nämä vuosisadat minulle kirjoittanut.

Tunkkainen mies juo janoonsa pienestä valkeasta kupista, arktika.
Tervapääsky, västäräkki, lapintiira, pulmunen, kiuru, joutsen.
Hevosten hengitys lämmittää areenan,
taistelu pysähtyy siestan ajaksi.
Andrew, Charles, Christian, Edward, Felipe, Haakon.

Härät mylvivät, haistavat veren, hui maa,
riisut sen yltäsi, kaksi alastonta kuroutuu toisiaan vasten,
kaikki on kauniisti kontrolloitua, tiimalasin tarkkaa,
huomaa nilkkojen ojennukset.

Kaivat valokuvan esiin arkistoistasi,
matkalla saat kaiken sekaisin, menee viikkoja
ennenkuin rakastajasi siivoaa jälkesi.
Miten minulla onkaan ikävä, nämä vuosisadat syövät minut kuivaksi,
sinun kuumasi, uumasi, poskesi, sumu kaiken kihartuvan yllä

ja pähkinän tuoksuinen sade. Suohauta. Tarvitsen sinua
laukaisemaan tämän yön kun jokainen lihas panee
vastaan
sanomattomasti
sinun.

Pehmeä unesi kuin maitovalas lipuu, sulaa mereen,
nisäkkäät, joita esitämme, synnytämme eläviä poikasia,
kasvatamme eläviä poikasia,
jos tuuli käy idästä, kanelintuoksuinen,
hautaamme eläviä poikasia, kylläiset.

Olen aina kadehtinut miehen mahdollisuutta tunkeutua, sanon.
Tähtikirkas syö omenan, kirjoitat.
Kokeile otsaani, kuinka se kiemurtaa, sanon.
Laiva ei odota, kirjoitat.

Rakennamme kaksi palatsia, että voisimme olla
liki, lähekkäin, tysten.
Onnelliset vapisevat pesäpuidensa oksilla.