Juhannuksena kolme jätkää juoksi ilkosillaan pyörätiellä,
jossain tuolla on kokonainen tiikerisukupuu,
välillä käydään uimassa, hypätään sillalta, on vapaus ja kukkien tuoksu,
parasta kesässä on ihmissuhteiden hoito.
Puutarhahöperölle se on kyllä puutarha,
josta kolme jätkää juoksee ilkosillaan pyörätielle.
Keskikaupungillakin siintävät tunturijonot, miten se vaikuttaa ihmisiin,
ilta-aurinko, tuoreet kasvikset ja marjat,
kun sielu lepää tuulen puhuessa sinisessä,
jokin jäätelö ja hyväilevä vesi.

Tuulisella paikalla tanssii vähäpukeinen nainen,
kangasta on parivuoteen lakanan verran.
Puhu minulle ristipistorakkaudesta tai ole hiljaa.
Katso kätteni töitä, miten ne ovat arpiset.
Puhu minulle tai ole hiljaa.
Lehdet ovat tänä vuonna puoli metriä korkeammalla.
Havisevassa talossa on kaikki hyvin, mitä nyt verhot, ja niin
edelleen tuulisella paikalla tanssii.
Näet tämän kevyenä voileena, joka kuulee ihon,
kun lapset kääntävät yhtä aikaa kylkeä, yskähtävät.
Lakana sykertyy kuumassa huoneessa kosteaksi kuoriloksi vartalolle,
sakset odottavat aamua.
Täytyy puhua perhosista.

Yöllä kivesin hampaista porrasaskeleet sinne, minne minulla ei olisi ollut mitään asiaa. Aamulla heräsin pää leuoista kireänä. Yöpöydällä tikitti kello, joka oli pysähtynyt, ihmettelin hieman asiaa. Viisarit nytkähtelivät päällekkäin, ruumiit. Sinä et ollut tullut yöllä kotiin. Sänky oli täynnä leivänmurusia. Televisio oli edelleen päällä, samoin tietokone, ihmettelin hieman asiaa. Sinä et ollut tullut yöllä kotiin. Taittelin piirustukset auki. Kahdeksan kulmaa, ansari ja liuskekiviportaat viinimarjapensaille voivat hyvin siellä, minne olin ne illalla jättänyt.

exquisite corpse med karri k.

yhtään sinne päin sateet odottavat

minussa soi laulu, johon sinulla on hybris

kautta maisemassa ahtaat lipstikat

kerron sinulle askeleet, annat minulle saappaat

vihreä on kasvi joka putoaa alhaalta

vaivaisenluu soi joka askeleella

tai ruukun muisti tai muistin ruukku

kylkiluissa soi säkkijärvenpolkka

lasi on läpi ja näkyvä puu lasissa

anna minulle huone, johon nukahtaa

lyömätön ohitus kun punainen tyyny ulvoo

(Mahtavaa olla kyydissä kun)

Musiikilla on mahtava voima, monesti emme edes ymmärrä sen jäämeren kätköistä löytyviä monia salaisuuksia. Sein juksaaminen jyrkältä kalliorannalta tuo takuulla maaliin saakka. Menomatkalla skootterin starttiäänet ovat ihan mao mao mao tse tung tung tung tung. Tuija oksentaa sappinesteitä ja on muutenkin kotiutunut musiikkiin. Maailmanpyörästä lentää lippalakki. Miksi isän sanat sitovat kaikki seitsemän tyyppiä kotikaupunkiin, miten hattara sulaa suussa. Minusta rekan nupissa on mahtava matkustaa, alkio vatsassa menee siinä sivussa, muutaman ehdin saada säilöttyä pakkaseenkin. Elektrokaamoksen neljännessä osassa veneillään Espoon saaristossa, viidennessä osassa luistellaan Töölönlahdella. Sofia osallistuikin jameihin ensin vatsassa sitten kantorepun kyydissä. Pimeällä metsäosuudella on ihan oma musiikkinsa, samoin kuin Pohjanmaalla, se suihkuperämoottirilinnunratawhatevermix on ihan hysteerisen mahtava. Perillä kävelemme muutaman kilometrin kuuntelemaan vesiputousta, haaveilen miltä se kuulostaisi reen kyydissä.

Eräänä yönä tuolit menivät lakkoon ja poytä jäi yksin aamua vatsaan ottamaan. Aamulla isä kattoi murokupit pöytään, mutta pöytä oli alakuloinen kuin ensilumi elokuussa. Olipa kerran, kun lapset söivät muroja lattialla kengät suussa

ja ne menivät vääriin jalkoihin
ja aamulehti pakeni hampaidenpesusoikkoon, musertui paperimassaksi.
Illalla muovailtiin uusiopaperista tuoleille käsinojat ja maalattiin perhosen siivet.

Olipa kerran aamu, kun aamuriisimurot pyrkivät nenään ja lapset kikattivat kengät korvissa ja lapaset varpaissa ja perhosia vatsassa. Mutta tuolit istuivat nätisti ringissä, kun pöytä meni lakkoon, koska aamulehti kylpi kahvissa.

Mitä ero merkitsee?

A

Särähtää parahtaa korventaa pusertaa tuhertaa kupertaa Sarastaa
käpertää supistaa suristaa kuristaa panostaa tömähtää mätkähtää
Sopertaa läiskähtää tukistaa puolustaa      Pusertaa masentaa kuulla
Lorista kuristaa tuhertaa uikuttaa             kudostaa punostaa tuulla

B

Särähdys parahdus korvennus puserrus tuherrus kuperrus Sarastus
käperrys supistus suristus kuristus panostus tömähdys mätkähdys
Soperrus läiskähdys tukistus puolustus       Puserrus masennus kuuli
Lorina kuristus tuherrus uikutus                kudostus punostus tuuli

Hyvin riiputettu riipus nukkuu jäniksenä solisevilla luilla, herää vasta huomenna, naapurin tytön kaulalla. Näkee unta ketjukuviokellunnasta ja letkajenkasta ja turkkilaisesta turistitanssista. Näkee unta, jossa jänis riippuu koukusta, tanssirinkelin kaulalla. Jänis sen sijaan pitää matalaa profiilia jonkun toisen kasvimaalla, nakertaa porkkanaa, soittaa jalalla kukkapenkkiä, rummuttaa fraasin zorbasta, kuten eilen ja yli eilisenä, pienen pienenä jäniksenä.

Kuultaakaan,
murentuvat pistävät häikäisevät.
Ei imeydy, ei kostuta, on.
Haistaa kuulla ruoppaavia kalahtavia,
syöksyvät näyttää lähtevät.
Liitävät, avaavat, jännittävät, vapisevat,
tulevat, aitaa, roikkuvat, välkkyvät.
On heitelty, sanoo, nostaa, jatkuu.

Kehtolaulu

Kun sängyssä lapsia on yksitoista ja hännät on solmittu yhteen,
     kana pyöräyttää punaisen munan,
     toinen on kirjava ja kolmas kukkii unikoita.

Kun maitoa voi lypsää suoraan suuhun.
     Varis istuu männyn oksalla. Mies soittaa kitaraa lumisateessa.
Kun kissa istuu ikkunalla ja kutoo suurta sukkaa:
     älä itke tyttö rukka sun itkus menee hukkaan:

             mummi on pehmoinen, niin kuin lämmin pulla,
             mummi uinuu kehdossaan, onnenhymy huulillaan,

siksipä hän varmaankin omistaa nenäliinafarmin,

             mehu loppui jo vuosia sitten ja hännät jaettiin turisteille,
             mehu loppui jo vuosia sitten ja piparit jaettiin pultsareille.
             Kun pieni lapsi tehtiin niin, että jauhot ja vesi sotkettiin.

Kun positiivarin kulmahammasta jomottaa ja särkee.
Kun valkoinen koira, jolla on keltaisia pilkkuja, käyttää sinisiä vilkkuja,
     ja pääskysellä pesässänsä on tuhti lihapata,
     siellä kypsyy hyttysiä ainakin noin sata.

     Katsovat kolkkoja siellä ja täällä,
     katsovat kuinka se tekee ilmeen ja rakentaa pesänsä pilveen.

Kun leikki alkaa väsyttää, niin pallot pannaan pannaan:

kasteiset madot poimimme uneksien utuisen laakson, no minä
kuvittelin että hänellä oli oranssit säärystimet ja kiiltävä kalju,
ja että hän oli eronnut vuosia sitten.
Nyt se on kylläinen, peto pikkuinen.

Kun niillä on risuja patjanaan ja sänkynään kultainen puu.

Huvipuisto

Matka kuin kysymys kuin pilven riekale silmä-
lappu- (mansikoita, kermaa, terveyssiteet, makkara)
haalarit vasaralla tai hattara.

Nokturni

Ja yhtäkkiä paljaitten jalkojesi alla kylmä betoni

Kukit siinä, ylikäynyt rikkaruoho tai hammaskeiju

Jokin joka sulkeutuu yöksi

Hei, leikitään vielä kotista, puhelin on minun maa

Älä koita murentua tai puren sinua

Tai että puutarhasi on sirpaleita täynnä

Menet vaihtamaan värin

Varo vaan ne on ruostekarkkeja, tekee autoista vanhan

Pelottava kummitus joka syö sinut ja ihan oikeesti ilta on olemassa

Puutarha

On tämä kuumuus, joka minussa valvoo.
Vieläkö olet minulle vihainen.
Rautalakapöytä ja rautalankatuolit sen ympärillä,
tuollainen epäkäytännöllinen teos, jonka ympärille levität kukkasi,
vuoteesi ja kätesi,
sormet, jotka eivät yllä kaikkiin asentoihin joita piirutus vaatisi,
joita kasvaminen, mullan tuoksu alavartalolla.
On tämä ylimääräisyys, joka kannattelee pöytää, jolle katat ateriasi, tuoksusi.
Rautalankapöytä ja rautalankatuolit sen ympärillä,
keskikesän epäkäytännöllinen ornamentiikka.
Puut kurottumassa janoissaan puoleeni, hikinen kaarna,
vieläkö olet minulle vihainen.
Se on tämä kuumuus, joka ei mahdu sisään eikä pääse ulos,
ja nälkäisenä kimmeltävän joen värjyntä ja niittykukat.
Uida molemmissa, juoda viiniä puutarhan ilta-auringossa,
vieraita tai hedelmiä. Kuumuus, joka sinua palvoo.
Ja tuoleja sen ympärillä.

Iso ja vähän isompi (pieni ja vähän pienempi)

Sunnuntaina äiti käy lauantaita lyhyemmäksi,
kun korvasi kipuavat seiniksi, lattiaksi, katoksi.
Jää auringonkukkapeltokin pieneksi,
kun lainaat kirahvilta jalat,
linnulta siivet,
ja delfiiniltä merien salat.
Kerro minulle mitä kuulet, näet, kosketat,
niin minä kerron sinulle missä alkaa metsä.
Kerrotaan se niille yhdessä,
käsi meidän pienimmässä kädessä.

. . .

Mietiskelen mikä on keski-ikäisten lasten runomitta. Niiden, jotka kymmenvuotiaina ovat kasvamassa loruista ulos. Tai joiden kaksitoistavuotiaina toivoisi vielä olevan lapsia. Tai meidän, jotka kolmekymppisinä olemme melkein unohtamassa. (Kertokaa minulle lukuvinkkejä lorutuksen ja teinityttö-skifipoika -runouden välimaastosta. Onko katkosta olemassa, mitä sanovat sanataideopettajat. Vai onko hyppy kuitenkin tuota liudempi, tai vieläkin jyrkempi.)

Silta

Poppeli näkee unta kanssasi, valkeaa kuin lumi
keskellä kesää kurottuu meresi yli.
Vanupalloinen silta, raskas kulkea. Joojoo,
tämä on silta, älä häiritse nyt äitisi ajatusta,
vaikka puhalluskone olisi tehokas kuin kukka,
ja appelsiinintaimi taipuu tuulessa,
vaikka sää kuinka vaihtelisi,
mutta älä vain laita sinne sormiasi hiuksiasi kieltäsi,
vaikka vatsasi olisi täynnä ennen kuin kuppi on tyhjä,
kun höytyvä rapisee jalkojen alla eri tavoin kuin voikukka.
Joojoo, syöt nyt sen viilin.
Kun äitisi istuu koneella silmät poppelissa.
Kun äitisi ajatus siementää merta.

. . .

(Kotiseuturuno: Hämeenkyrö: luonnos)

Frans Emil kirjoittaa ihoon, auringon sapeli
soittaa kansallismaisemaa.
Mansikkapellot, järvi, jugendmännyt ja paarmat.
Isä tappaa. Riittää kun sanot, taas se kiertää minua.
Kyrönsarventiellä kaatuu aamun ensimmäinen juoppo.
Vuonna kahdeksantoista kaaduttiin Tampereen tiellä,
kaksikymmentäkahdeksan katkesivat sähköt,
neljäkymmentätaijotain käpykaartilainen ruokittiin huussin alle,
kunnes nimismies sitoi kaartilaisen hevosen perään.
Vuonna yhdeksänkymmentä juostiin hevosten perässä Tuokkolassa.
Yhdeksänkymmentäkolme muistavat vielä vanhaikodissa
kenestä se kirjoitti, ja veli veljeä vastaan.
Ja ihosta tulee muisti ja se kestää vuosia,
kunnes vuonna kaksituhattayhdeksän lämmitätte saunan, on
uusia pottuja, torilla, lokkeja, sisämaassa
syötte paremmin kuin kotona,
rannikolla ihmiset näkevät nälkää,
kulkevat kadulla puolialasti, luut voimaa loistaen
muistat syntymäpäivää Saavutuksessa,
ja se kestää vuosia:
Mannista usein katsonut oon Tynnyrisaaren aallokkohon.
Mitä vuosikymmentä kirjoitat.
Mitä umpeen kasvanut järvi.

Hernepatja

Vanha arpi kutisee, muistot pirskahtelevat, kysymykset:
miten kuvailisitte kokemienne epämiellyttävien oireiden yleistä tasoa
kaikilla niillä alueilla, joilla teillä on kosketus- tai painearkuutta.
Laastari olkavarressa kysyy lupaa sulaa, sulautua ihoon.
Saatteko sukkahousut jalkaan ilman apuvälineitä.
Nousetteko selinmakuulta lattialta ilman apua.
Kuinka pitkään takerrutte sänkyyn herättyänne.
On kasvavan lapsen itku tuntia nukahtamisen jälkeen, öinen kauhunhetki,
johon on herättävä kokonaan että uni saisi jatkua
kuin väärin ponnistettu hyppy, narulla halkaistu ilma,
ihonkappaleista, iktyoosista rakennettu peilipallo,
seisominen kymmenen minuuttia tuntematta epämukavuutta.
Istuminen puoli tuntia tuntematta epämukavauutta.
Nukahtaminen ilman epämukavuutta.
On herneistä rakennettu selkäranka, herneenpaloista iho.
On kasvukipuinen maa, päivisin makaat patjalla, katselet kun muut lapset.
Öisin kutiset sängyssä, kuuntelet hiljaisuutta joka istuu rintasi päällä.
Älä raavi laita rasvaa, rakasta lastasi kuin rajojasi.
Miten kuvailisitte kokemanne turvotuksen yleistä tasoa.
Milloin lakkasitte heräämästä lapseen selkänne alla.
Milloin ajattelitte lopettaa korvaushoidon.
Muistatteko milloin aloitte arpeutua.
Milloin muistaminen alkoi tuntua kipuna selässä.

Marja ja kuu

Marjalla on pitkä matka kuuhun.
Marja ei tahdo saada unta.
Unipuussa kumisee patarumpu,
kapulat se laittaa suuhun.
Padam padam latvassa
lintu sieman vatsassaan ja
marjalla on pari senttiä kuuhun.

Kohtaaminen

Tunnustelee kartoittaa
kiemurtavat kertovat soljuvat
huilivat soittavat kuulevat
Tahtooko lävistääkö
kuuletko
koskettaa
Löysi öljysi silittää
olet värisevät hedelmöivät päättymättömät
Olet kahlaat palelet
siirrät piirrät pysähdyt
tuntee on ottavat haluavat
kiipeävät laskeutuvat laulavat
Olet näkevät liikkuu katketa
kuulevat on tahtoa palella
Määrätäänkö tunkeilla kysyvät
Ei satu
kostuvat leikkaavat

Marinoitu merenneito

Se joka syntyi eilen on tänään kuusivuotias.
Kaupunkiin on muuttanut sanahirviö kuin rakkaus.

Olenko jo kertonut näyttelevistä ikkunoista?
Miten savu seuraa viisaita.
Miten hiekkalaatikolla palavat muistot.
Miten me eksyisimme ilman nukkeja, ilman muovia,
kuuta, ämpäriä, kukkapenkkiä, seinää
kapuavaa villiviiniä.

Tämä on unta kuin leipää, ei sillä voi tyydyttää janoaan.

Miksi naapurin lapset kasvavat niin nopeasti.
Miten maa uskoo rakkaimpansa minun käsiini.
Milloin nämä sanat nousevat viikolle neljäkymmentäkaksi.

Maitokuume syöpyy muistiin kuin rikos.

Tämä kirja kuuluisi joka kodin lääkekaappiin,
testamentin ja tuntemattoman välissä on epiduraalineulalle tila.

On synnyttävä uudelleen joka aamu,
että muistaisin, miten luolapuutarha valuu rinnoille.
Miten kirjasto uppoaa ja vie laivan mukanaan,
säilykepurkit leviävät kuin aakkoset.

Miten meri kysyy minut kylläiseksi ja neito maistuu mahdolliseksi.
Lukemattomat ovat meren kohtua kysyvät puremat.

Siinä lelukaupassa ei ollut lainkaan lapsia.

Illalla esitän verhoa
avattavaksi, että näkyisin,
miten poppelit tuulessa, uudessa, uudelleen.
Miten aamu saapui kysymyksenarkana.
Se joka syntyi eilen on tänään kolmekymmentäyksivuotias.

. . .

v. 2005/2006, h?

Puhallus vesilasiin upotettuun nokkahuiluun

Mutta jokaista joka sinua yksin
kylmää, kätesi kuin kohtauksen edellä, tukahdutettuna.
Jokaista, joka olisi lyönti, mutta ei ihan kohdallaan,
ja nyt puhutaan vain sydämestä,
Vain jokaista, joka sinuun rakentaa vuoteensa, puhaltaa pipiin,
nostaa merta vuotavan astian huulilleen.
Ja jokaista, joka lukee kesken jäänyttä kirjaasi.

Että hän muistaisi saman ja voittaisi joka toinen kerta

Osaat leikkiä, pariutua ja viikata lakanoita,
lauantaina paistat pannukakun, kuten äitisi sinulle opetti, ja punastut
liikennevaloissa, pilkot sipulin niin pieneksi ettei sitä huomaa.
Osaat ruutuhyppelyn ja upotetut laivat ja saariston.
Mutta osaatko ahaa!, muistipelissä unohtaa mitä muistat.

Paridae III

kultaitainen titilyyli
kultaitaimen tjyy

kultainainen tsäälitys
kulmaimainen tsiih

Paridae II

tsiitsii
tilililili

Sillä on katsottuna pieni pönttö tai puunkolo.
Sillä on katsottuna pieni mökki tai kaksilo.
Sillä on katsottuna kolmehuonetta autopaikalla.
Sillä on katsottuna kulmatornikamariomakotiparitalo.
Kultaiset kutsuvihellykset tsiitjyy paljastavat heidät kuusenlatvoista.
Tsiitjyy laulaako hauki tai taimen,
tsää tsää, ne hermostuksissaan
puhkeavat inttävään varoitukseen välttääkseen kynsiä.

titityyris
titityyli

Meluisassa kaupunkiympäristössä helkytys on lyhentynyt tehokkaammin
kantavaksi kaksitavuiseksi säkeeksi:

tityy
tyyti

Paridae I

kultaitainen
kultaitaimen
kultainainen
kulmaimainen