Olet sarana minun ja lumen välissä ja lumella
monta eri väriä, nimeä, kuuntelijaa.
Jos olisin yksi rakastaisin sinua paremmin,
mutta kuuntele nimeni on:
lapsi leikkaa kissalta viikset,
nainen hävyltä karvat,
nahkainen tuoli keskipäivän narinassa,
ihohuokosen huokaus ja kosteat vuodevaatteet.
En tiedä miten valehdellaan, mutta opettelen.
En tiedä miten kerrotaan totuus, ruumiini tietää.
Ajattelen romahtaneita patoja ja kyliä niiden juurilla,
mitä pahaa hevoset olivat tehneet.
Ajattelen aukiletta päässäsi kun olit vastasyntynyt
ja tahtoisin vääntää linnulta niskat.
Sinä teet sen itse, lennät päin ikkunaa,
viiksetön kissa lipoo silmiään.