Kissat tanssivat kaasunsinisessä valossa,
musiikki on mitä parhain luurankojen nousta haudoistaan,
sukupuolettomat vieterinuket kalisevissa naamiaisasuissaan kevätyö.
Lapsena pelkäsin kello kahtatoista kun vampyyrin arkku
kuljettiin hevosvankkureilla pihalle, oli nukahdettava vähän
ennen tai kunnes puutarha huokasi ja linnut painoivat päänsä.
Muovipussit lepattavat tuulessa kun pianisti aloittaa,
kukko tai skootteri ruostuu kun trumpetti,
basso kuin sydän
katonharjalla keikkuu isä, pudottelee lehtien liejuista massaa ja lunta.
Unta. Nuori isä työntää kadulla mahakipuisia vaunuja,
ei välitä kolinasta, maidonvalkea turvaverkko jättää jälkeensä vanan,
jota luurangot karttavat kuin koiraa.
En koskaan oppinut kävelemään korkokengillä, mutta sain siivet
kattojen päällä varistelen kirjaimia kuin siemeniä,
yhdessä illassa yhden tarinan, he ottavat henkilöiden
hahmon ja ovat tietämättään osa satua. Kaikki on satua.
Vaelluskertomus, lamaeepos, jazz-klubi.
Käytän paljon eläimiä.
Käärme nielaisee omenan kokonaisena ja luo nahkansa johon lapsi pukeutuu.
Kultakutri ja kolme karhua, aurinkobaletti ja värityskirja.
Susien kanssa elänyt poika voi purra ja levittää viruksia,
kuulustelulampun valokiilan lävistää yökkönen.