Kannan sinulle aamiaisen vuoteeseen ja keksin päivän uutiset,
olemme tehneet näin siitä asti kun tornit kaatuivat.
En voi ajatella valaita ahdistumatta, emme ajattele valaita.
Levän tuoksu värjää seinät vihreäksi,
en ole pessyt kylpyhuonetta sen jälkeen kun laiva upposi.
Olemme lakanneet viettämästä vuodenaikoja,
sipulikasvit kukkivat vuoden ympäri,
mantukimalainen, huhtiyökkönen, tyttöperhonen.
Rakastelemme usein, se pitää ajatukset poissa,
merilokki, mustavaris, pulmunen.
On varhaista ympäri vuoden vapautunut meri kaivertaa kiviin nimensä.
Kannan sinulle aamiaisen vuoteeseen
ja keksin päivän uutiset,
kuolinilmoitusten kohdalla itkemme vuolaasti,
yksikään ystävämme ei ole enää hengissä.
Joka kuudes vuosi äänestämme Kekkosta,
luulen että sinulle on alkanut kasvaa nokka.
Hyväilen profiiliasi hellästi ja toivon sinun olevan vesilintu,
huoneeseemme ei mahdu kovin korkea taivas ja olisi ikävä kahlita sinut.
Ajattelemme että se on pitkä uni,
kaksi toisiinsa muumioitunutta yötä.
Kerran kuukaudessa sataa verta, punainen meri nousee pystyyn
ja kävelemme kauppaan. Siemeniä ja sormivärejä,
olen kangas johon sinä maalaat päiviesi kulun.
Kannan sinulle aamiaisen vuoteeseen ja kerron päivän uutiset.
Vesilasku kolahtaa postiluukusta ja jää kellumaan rantakaislikkoon.