Eräänä päivänä purjehdin vyötäröä myöten mereen ja törmäsin sydämeesi joka otti aurinkoa saaren kallioisella rannalla       kesät täällä ovat uppoamaisillaan ajattelin veneet lentävät on tyhjää kuin luostarin puutarhassa kävelevä vanha mies joka ei tahdo ottaa juoksuaskeleita vaikka tuntee veden
valuvan naisen sisältä kurkkaa kaksivuotias lapsi sanoo olen tehnyt pesän sinun sisääsi enkä anna taivastani pois       tänään teemana on neitsyys      mykologi pitää pitkän puheenvuoron symbioosista      tutkija lehteilee sydäntäsi kuin bibliofiilistä harvinaisuutta      kalastaja kertoo säilyttävänsä merenneitoja takan päällä ne laulavat hänelle iltaisin ja ääni on kauan sitten hukkuneen äidin ääni